Vauva- ja perheuintitoimintamme alkoi tammikuussa 2009 ja meno se vain yhä yltyy. Vuosi 2023 polskaistiin käyntiin loppiaisviikonloppuna. Hallilla pärskitään aina sunnuntaisin ja maanantaisin toukokuun loppuun asti, poikkeuksena pääsiäinen, jolloin ei uida. (uintien ohjelma)
Ryhmiä on vauvoista aina
noin 10- vuotiaisiin uinnin harrastajiin asti. Tavoitteenamme on iloisella ja mukaansa tempaavalla
tavalla tehdä vedestä turvallinen ja tuttu elementti, jossa liikkuminen on
hauskaa ja mukavaa puuhaa ihan vauvasta vaariin. Monipuoliset taidot vedessä
toimimiseen ovat tavoitteenamme.
Uusia tuulia tämän vuoden
osalta puhaltelee sen verran, että uinteja suurimmalta osalta vetänyt
Uima-Mikko siirtyy nyt sivummalle paikkakunnalta muuton myötä, mutta tulee
kyllä vierailemaan pärskyttelemässä keväälläkin. Vetovastuu siirtyy nyt tutulle
uimaopellemme Kettusen Niinalle.
Katso ryhmien tilanne ja ilmoittaudu mukaan. Ryhmiin voi liittyä vaikka kesken jaksojen, jos tilaa ryhmissä on.
Uintitoiminnasta saat lisätietoa laittamalla Mikolle sähköpostia ja soittamalla rohkeasti. Yhteystiedot löytyvät täältä.
Siitä on kulunut tovi, kun viimeksi kotisivuille blogia olen kirjoitellut. Edellisen kerran kesällä tämän vuoden yhden kohokohdan eli aivopierun, Jukola95 uudelleen juoksun jälkeen. Mitä muuta vuodesta jäi käteen?
Kokonaisuutta katsoen mieli on hieman apea. Nenä pysyi
tapahtumayrittäjällä pinnalla, mutta miinukselle mentiin rajusti. Valtion tukijärjestelmä
ei tämän tyypistä toimintaa tue, joten selkänahasta on yrittäjän revittävä elanto.
Vaikka vuoteen kuuluikin kolme upeaa omaa tapahtumaa sekä muutamia keikkoja,
niin silti fiilis on auttamatta mollivoittoinen. Kiittää saan kaikkia mukana
kulkeneita ja tapahtumia mahdollistaneita tahoja. Monta asiaa on tehty rakkaudesta
lajiin ja liikuntaan.
Tammikuussa 2020 edessä oli ehkä kiihkein vuosi yrityksemme
historiassa. Monta hienoa haastetta ja hyvin rytmitetty vuosi. Kaikki lähtikin
tammi-helmikuussa hyvin käyntiin ja uusi aluevaltaus maaliskuussa, kansainvälien
TV-selostus paralympialiiton ampumahiihdon MM-kilpailuista oli se käännös. Laittaessani
pääni tyynyyn tuona keskiviikkoiltana, en voinut aavistaa mitä vuosi tuo tullessaan.
No tässä ollaan ja eteenpäin katsotaan.
Vuotta kuvastaa kuitenkin rohkeus. Heti kun oli mahdollista, niin tapahtumia lähdettiin suunnittelemaa ohjeet, ajoitukset ja terveys edellä. Hollolan maastotriathlon oli menestys. Vuoden 2020 ensimmäinen triathlontapahtuma. Ja kyllähän niin toteutuksesta kuin tekemisestä jäi asioita, joita hyödynnetään myös tulevaisuudessa.
No legendaarista aivopierua ei voi tässäkään tekstissä
ohittaa. Olihan se rutistus ja rypistys. Isolla rakkaudella lajiin ja suurella
sydämellä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja toteutukseen vaikuttaneille.
Kun miettii, millaisella porkalla tuo tapahtuma tehtiin, niin voi vain nostaa
hattua ja aika korkealle. Kiitos!
Syksyllä Suomi toipui hieman ja päästiin sovellettuun normaaliin kiinni. Viestiliiga kehittäminen ja totuttaminen oli iso osa syksyä. Tässä vaiheessa pitää kiittää Suunnistusvalmentajat ry:tä luottamuksesta sekä koko tiimiä aivan mahtavasta panoksesta. Severi Eerola & Eerola production, Tommi Uusimäki & Routamap, Vili ja Juhis sekä monet monet muut. Kiitos. Yhdessä tehtiin, toteutettiin ja kehitettiinkin. Kiitos myös seuroille aivan super asenteesta ja tapahtumien järjestelystä sekä tietysti yhteistyökumppaneille kaiken mahdollistamisesta. Niin ja tietysti kiitos suunnistusyhteisölle siitä palautteesta, jota olemme saaneet ja että löysitte ISTV/Ruutu-lähetysten ääreen. Nöyräksi se miehen veti, kun kuunteli palautetta, saadessamme suunnistusliiton vuoden PR-teko palkinnon. Kiitos.
Syksyllä uintitoimintamme pääsi myös käytiin keväisen tauon
jälkeen. Ja kyllähän polskuttelua oli odotettu. Jälleen kerran on vain todettava,
että on se palkitsevaa nähdä lasten taitojen kehittyvän ja vesiliikunnan riemun
tarttuvan. Kyllähän meitä harmitti, kun joulukuussa jälleen toiminta jäi
ennenaikaiselle tauolle. Toivottavasti pääsemme polskuttelemaan suhteellisen normaalisti
vuonna 2021.
Tulevaisuuteen on uskottava ja katsottava positiivisesti.
Haasteita tulee olemaan. Vastaamme nyt neljättä vuotta putkeen suunnistuksen
Viestiliigan televisioinnista ja kehittämisestä yhdessä Suunnistusvalmentajien
kanssa. Rinnalle olen suunnitellut henkilökohtaisen liigan, joka vielä kulkee nimellä
Suunnistusliiga. Toivottavasti tulevaisuudessa meillä voisi suunnistuksessa
olla oma suomencup tai liiga saman katon alla. Nyt kuitenkin mennään näin. Yksin
tätä ei tee, joten haasteita on edessä kumppanuksien ja toteutuksenkin suhteen.
Kiitos seuroille erinomaisesta asenteesta tässä vaiheessa. Uskoa on!
Vielä kun tähän soppaan liitetään Mikon aloittamat media-alan opinnot syksyn 2020 aikana, niin kaikki on mahdollista. Ei voi vielä tietää mikä minusta tulee isona ja mitä kaikkea tässä tulevaisuudessa puuhaillaan tai no ei kai tämä enää mitään puuhastelua ole.
Yrittäjän arki ei ole tosiaankaan ollut vuonna 2020 sieltä
helpoimmasta päästä. Itseluottamus on ollut koetuksella ja uskoa on koeteltu.
Kai sitä jossain viiraa, kun edelleen tahtotila on mennä eteenpäin, vaikka
välillä sitä uidaankin aika syvällä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa!
Huokaisen syvään ja voin vain todeta, että kylläpä takana on
intensiivinen parin viikon jakso, vaikka koronakesästä puhutaankin. Kaksi
täysin vanhasta poikkeavaa tapahtumaa puristettu kasaan ja olo on kiitollinen ja
hieman tyhjä.
Edetäänpä kronologisesti. Huhtikuun lopussa näytti vahvasti
vielä siltä, että tänä kesänä ei toteuteta yhtään liikuntatapahtumaa millään
muotoa. Toukokuun alun hallituksen linjaus 50 henkilön kokoontumisrajoituksista
sovelletusti avasi peliä hieman ja siihen tartuttiin. Meikäläinenhän on
tunnetusti aikamoinen soveltaja ? Eli ei muuta kuin Hollolan maastotriathlonin
ilmoittautumiset auki, hypetystä sen ympärille ja kisat kaksipäiväiseksi tapahtumaksi
erälähdöin. Samaan aikaan vappuna pääsi ilmoille myös se kunnon pieru – aivopieru
– JUKOLA95 ? Onneksi oli hajuton ?
Hollolan maastotriathlon keräsi Vähä-Tiilijärven rannoille ennätysosanoton ja koronatoimenpiteet toivat mukanaan muutamia uusia juttuja, jotka tulevat jäämään toteutukseen mukaan. Infoa ei enää tarvita, kuin johonkin yksittäisiin kohtaamisiin, sillä materiaalit jakautuvat omatoimisesti erittäin sujuvasti. Kaksipäiväisyys tuli kenties jäädäkseen ja ryhmälähdöt sekä tapahtuman rytmitys loivat kokonaisuudelle uuden rytmin. Kaiken kruununa lasten triathlon, johon jatkossa aivan varmasti kiinnitetään enemmän huomiota, tuli jäädäkseen. Tulevaisuudessa tavoite on saada yhä enemmän lapsia ja nuoria mukaan liikkumaan. Tapahtuma osoitti jälleen kerran sen, että se sopii erinomaisesti niin huipuille kuin aivan ensikertalaisille. Siitä on hyvä jatkaa.
Suunnistajan joulua, Juhannusta, synttäreitä eikä suurjuhlaa päästy Napapiirillä tänä kesänä juoksemaan, vaan yöttömän yön odotus siirtyi vuodella. Ilmeisesti meihin suunnistajiin on istutettu aika syvälle jokin Jukola-siemen, jota pitää kastella, vaikka itse tapahtumaa ei olisikaan. Tapahtumia niin pienempiä kuin hieman suurempia syntyi pitkin suomenniemeä kymmeniä. Meidän trianilaisten piti mennä lenkille Jukola1995 maastoon ja ehkä hieman saunomaan, mutta mitenkäs kävikään… pääsi aivopieru.
Mitäs jos järjestäisi kutsukilpailun? Ei oo oikein mitään
tekemistä? Tää vois olla ihan hassunhauska idea? Lähtisivätkö seurat mukaan, entä
huiput? Tuletko mukaan jos pistetään kemut pystyyn? Kun tarpeeksi moni kysymys
sai vastauksekseen kyllä ja kun yksi kumppani toisensa perään piti tätä hyvänä
ideana, niin kappas vaan kuinkas tässä kävikään. Projekti Jukola 1995 uudelleen
juoksu nousi siivilleen.
Iso kiitos kuuluu OK Trianin seuraväelle, joka lähti mukaan
toteuttamaan kisaa. Talkoolaisten iso sydän ja tekeminen oli ihailtavaa.
Erityiskiitos Magnus Ådahlille, maanomistajalle, niin lämmintä ja huomaavaista kumppanuutta
saa etsiä. Lato siistiytyi, paikat raivattiin kuntoon ja vielä rengas löytyi
tapahtumajärjestäjän autoon kaiken kukkuraksi. Niin ja nauttihan mies itsekin
Jukolan avausosuudesta pimeässä Sipoonkorven yössä.
Ja sitten tämä melkoinen Puuha-Petejen ja Pirkkojen tiimi. Ei varmaan toista löydy tästä maasta. Isot sydämet kaikilla ja intoa kuin ilmaa ilmapalloissa. Severi Eerola ja Eerola Production tiimi; Riikka, Heikki, Camilla, Lotta eikä mitenkään vähäisimpinä kevytjalkaiset Konsta ja Teemu juoksukameroineen. TV-toteutuksen taso se vain nousee ja aina keksitään jotain pientä uutta, joka vie lähetyksiämme ja lajia eteenpäin. Tommi Uusimäki mister Routamap, GPS-käppyröineen, mutta myös tässä projektissa ihan karttatiedostoineen, on sellainen duracell, että hymy ei hyyvy. Tulospalveluvelhomme ja monitaitaja Timo Kokkens Kokko jaksaa vaan, vaikka nuoreksi mieheksi eli viisikymppiseksi voisi luulla jo rauhoittuvan, mutta eikös jotain ihan muuta. Virtasen Vilistä kuoriutuu pikkuhiljaa moottoriturpa, sillä pieteetillä kuulutushommat taipuivat läpi yön. Kiitos myös Laajasalon opistolle kumppanuudesta. Opiskelijoille varmasti ones in a life time kokemus ja ainakin omasta puolestani jatkoa kumppanuudelle tulee seuraamaan. Kiitokset Maria Rantalalle ja Otto Simosakselle seurasta selostamossa. Aivan varmasti tullaan jatkamaan samoissa hommissa myös tulevaisuudessa. Huoltopäällikkömme Niskasen Mikko ja virallinen valvoja Lipposen Jouni ansaitsevat myös kiitoksensa. Niin ja eikä unohdeta tapahtuman tunnelman vangitsijoita, Jarmo Koskelaa ja Henrik Lundia, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Mutta erityskiitos kuuluu urheilijoille, seuroille ja myös kotisohvien yleisölle. Me lähdimme toteuttamaan jotain omaan Jukola-kaipuuseemme ja huomasimme, että myös te otitte sen omaksenne. Kiitos siitä teille. Monet viestit, hymyt ja sanat ovat lämmittäneen todella paljon. Me olimme mukana isolla sydämellä rakkaudesta lajiin, niin tekin.
Katse on nyt tulevaisuudessa eli syksyssä. Oikean Reitin kalenteri ammottaa vielä koronatyhjyyttä kesä-heinäkuun ajan, mutta syksy näyttää valoisammalta. Haasteita tulee olemaan aivan varmasti, sillä korona asettaa haasteita erilaisten tapahtumien ja projektien rahoittamisen suhteen. Ei kuitenkaan vaivuta epätoivoon vaan uskotaan tulevaan. Fakta on varmasti se, että monella sektorilla rahoitusten kasaan saaminen on haastavaa, ellei jopa haastavampaa kuin aikaisemmin. Tämä koskee niin seuratoimijoita, kuin eri yrityskumppanuuksia. Oikea Reitin filosofia on tukea ruohonjuuritason toimintaa tuomalla tapahtumiin ja projekteihin lisäarvoa oman toimintamme kautta. Tämä vaatii paitsi itsensä likoon laittamista, myös taloudellisia kumppaneita. Kyseessä on monen toimijan työ, ei pelkkä harrastus. Isolla sydämellä tehdään, mutta myös oma arvomme tunnistetaan.
Mennyt kevät on ollut erittäin haastava isolle joukolla kaltaisiani
yrittäjiä. Enpä olisi uskonut mitä voi yhdessä viikossa tapahtua, kun
maaliskuun puolessa välissä lensin Östersundiin selostamaan kansainvälisen Paralympialiiton
ampumahiihdon MM-kilpailujen tv-lähetystä. Kaikki oli valmista kilpailujen alkuun
ja selostaja tehnyt taustakartoitukset ja kuulut urheilijoiden viimehetken
tunnelmat.
Sitten kun aamulla hotellilla heräät uutiseen kilpailujen perumisesta, onkin
kaikki sen jälkeen ollut aivan jotain muuta kuin suunniteltua toteutusta.
Tapahtumat, kilpailut ja tv-tuotannot peruuntuivat yksi toisensa jälkeen ja
omankin jaksamisen kanssa oli siinä vaiheessa tekemistä. Mitä minä nyt teen,
miten eteenpäin?
Kun nyt kalenteri on tyhjentynyt ja olen ns
väliinputoajayrittäjä eli ei oikein tukia ole ollut tuota kaupungin 2000 euroa
enempää luvassa, on välillä tuntunut, että seinät kaatuu päälle. Tuet ovat edellyttäneet
uusien kehitysprojektien käynnistelemistä. No kai tässä voisi jotain
kehittääkin, mutta ongelma on se, että siihen pitäisi sijoittaa omaa rahaa
kiinni, ja nyt kun sitä ei tule, niin mistä sitä taiotaan. No eteenpäin on
katsottava ja toivottava että toiminta elpyy takaisin sille tasolle, jolle
tässä päästiin.
No kun aikaa on, niin silloin yleensä näiden korvien välissä alkaa rattaat rullaamaan hieman sinne sun tänne. On ollut todella kiinnostavaa ja innostavaa olla mukana aloittamassa O-studiota, suunnistuksen omaa podcastia yhdessä Liikupin poikain kanssa. Ensimmäiset jakso on saatu maailmalle ja koko ajan opitaan uutta. Koskaan ei olla tehty ja taas tehdään. Kiitos jo mukana olleille vieraille ja tietysti koko tiimille (tänks KP, Otto, Antti, Ema ja JP) ?. Toivottavasti myös te kuuntelijat olette nauttineet.
Kun hallitus kirjasi koronarajoituksien avaamisesta vaiheittain toukokuun alussa, niin eihän tässä voinut muuta kuin laittaa rattaat pyörimään. Hollolan maastotriathlon muuttui yksipäiväisestä kaksipäiväiseksi tapahtumaksi ryhmälähdöin. Ja kiinnostusta on ollut. Mukavasti on ilmoittautumisia tullut. Nyt kun kelit vielä lämpenevät, niin eiköhän kuntoilijatkin uskallaudu viivalle testaamaan kevätkuntoaan. Kisa taitaa olla koko Suomen ensimmäinen triathlontapahtuma.
Isoin hypetys on ollut sitten meidän aivopierun eli Jukola 1995 uudelleen juoksun ympärillä. ? Aluksi piti vaan fiilistellä oman seuran porukalla 25 vuotta vanhoja ratoja ja kisaa, mutta siitähän se idea sitten lähti. Nyt tehdään sitten kutsukisaa niin Venloille kuin Jukolan Jusseille ja kaiken kukkuraksi tietysti kaikilla herkuilla eli GPS-seurannat ja ISTV -lähetys. Kiitos rakkaat yhtä hullut ystävät Severi, Timo ja Tommi. Kiitos myös nyt mukaan lähteneet kumppanit. Pienikin tuki on todella tärkeää ja motivoi tekemään. Isolla sydämellä rakkaudesta lajiin tehdään pientä ja toivottavasti myös kaunista.
Me tekijät tietysti toivomme, että mahdollisimman moni löytää
itsensä ISTV:n lähetyksen äärestä lauantaina 13.6. klo 13 kun Venlat kirmaavat
uudestaan 18. Venlojen viestin ja sitten illalla klo 23 on 47. Jukolan viestin
uusinnan aika.
Miltä kesä sen jälkeen näyttää? No rehellisesti sanoen vielä
hyvin epävarmalta. Täysi kalenteri on muuttunut tyhjäksi ja syksyn tapahtumien
osalta ollaan odottavalla kannalla. Joustamista tämä tulee vaatimaan meiltä
kaikilta. Toivottavasti kuitenkin kokoanisuus on plussan puolella kun syksyllä
(luultavasti tuolloin) rustaan seuraavaa blogitekstiä. ?
Toisaalta nyt on aikaa vaikka meloa Porvoonjoki päästä päähän tai pyöräillä
mummolaan.
Kevät on pitkällä ja monella tapaa toimintamme pitäisi olla aktiivisimmillaan, mutta toisin on tilanne. Koronavirun epidemia on kuitenkin vaikuttanut toiminataan aika rajulla kädellä. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään kevät kuukausien osalta ja kesänkin osalta elämme vahvaa epävarmuuden aikaa.
Vauva- ja perheuintitoiminta on tämän kevään osalta peruttu
nyt kokonaan. Uimahallin ovet pysyvät säpissä koko kevään, joten uimaan
päästään sitten ensi elo-syyskuun vaihteessa. Näin pitkää uintitaukoa ei
pikku-uimareille ole koskaan ennen tullut.
Toivottavasti ammeissa ja omissa altaissa on vesi saanut kyytiä.
Uimapaikat säilyvät sellaisenaan, mikäli perheet niin toivovat. Uimareille on
laitettu omaa postia asiasta.
Tapahtumarintamalla korona on ollut toiminnalle melkoinen
kuolinisku. Kevääseen oli viritelty jo uuttakin tapahtumaa. Aprilli-viesti jäi
toteutumatta, kuten aika moni kuulutus- ja selostuskeikka tältä keväältä.
Mielenkiintoisimman episodin koin kansainvälisen paralympialiiton ampumahiihdon
MM-kisoissa Östersundissa. Päästyäni paikalle valmistelin jo tv-selostuksen
rytmityksiä ja taustoituksia. Aamulla kun heräsin hotellilla työpäivään, olikin
ensimmäinen uutinen kilpailujen peruminen. Reissusta tuli melkoinen pikavisiitti.
Kokematta jäivät myös Opiskelijoiden MM-hiihtosuunnistukset, Barents-Games ja Stadi-sprinttiviikonloppu.
Viestiliiga ei päässyt pyörähtämään käyntiin ja kun vielä Jukolan viestikin
siirtyi vuodella eteenpäin, niin nyt tätä kirjoitellessa ei kalenterissa ole
merkintöjä ennen kesäkuuta. Saa nähdä miten kesän käy…
Työn alla on ollut myös iso lähes 1000 opettajan Liikkuva ja
oppiva yhteisö -seminaari, joka myös pompsahti tältä huhtikuulta nyt vuodella
eteenpäin, joten katseet on sekin osalta käännetty tulevaisuuteen. On siis koetettava
kehittää sinnekin jotain uutta. Uuttahan on ainakin opetuksen siirtyminen
verkkoon ja etäyhteyksin päähän. Uhka vai mahdollisuus? Varmasti se mitä eniten
kaipaavat niin opettajat kuin oppilaatkin, ovat sosiaaliset kohtaamiset ja
vuorovaikutus. Ehkä osaamme arvostaa niitä enemmän tämän kriisin jälkeen. Koululaisprojekteista itseltäni peruuntui
perinteinen hauholaisten leirikoulureissu Ahvenanmaalle. Katse on senkin osalta
siirretty tulevaisuuteen.
Mutta tulevaisuuteen pitää uskaltaa katsoa positiivisesti ja
rohkeasti. Panostetaan niihin asioihin, joihin voimme ja kehitellään samalla
uusia juttuja. Kevään mittaan kannattaa olla siis kuulolla. Syksyyn on vielä
pitkä matka, mutta tässä vaiheessa niin Hauhon Jokamiestriathlonin kuin Evo
Trail weekendin järjestelyt etenevät normaaliin tapaan. Laitahan siis 5.8. ja
26.-27.9. kalenteriin. Hollolan maastotriathlon on suunniteltu kesän alkuun
7.6., mutta se osalta seuraan nyt tilannetta ja toukokuussa tiedotan mitä tulee
tapahtumaan. Ideoita on jo muhimassa, jos muutoksiin joudutaan turvautumaan.
Tsemppiä kaikille arkeen ja jaksamista. Uskokaamme
positiivisesti tulevaisuuteen ja luvatkaamme toisillemme, että suosimme suomalaista
ja osallistumme ahkerasti tapahtumiin. Se tervehdyttää meidän kaikkien
hyvinvointiamme.
(Lehdistöteidote) Suomen Suunnistusliitto palkitsi vuoden 2019 parhaita Pajulahdessa valtakunnallisen suunnistusseminaarin yhteydessä. Lammilainen Mikko Reitti palkittiin Vuoden suunnistushenkilönä.
Suomen
Suunnistusliiton toimitusjohtaja Mika Ilomäki toteaa Reitin nostaneen
suunnistuksen esille oman toimintansa kautta hyvinkin monipuolisesti.
–
Mikko
on tehnyt laajasti ja pitkään töitä suunnistuksen eteen. Me suunnistajat olemme
tottuneet kuulemaan hänen ääntään kuuluttajana kisapaikoilla niin kansallisissa
kilpailuissa kuin Huippuliigan, rastiviikkojen, Maailmancupien ja Jukolan
viestin tunnelman luojana. Erityisesti nyt kahtena viime vuotena Mikon
ansioihin kuuluu ehdottomasti Viestiliigan uusi tuleminen. Mikon rooli
viestiliigan ja viestikulttuurin uudelleen kehittäjänä on ollut todella
merkittävä. Viestiliigan toteutus on hienolla tavalla lisännyt suunnistuksen
medianäkyvyyttä uudella alustalla uusia katsojia tavoittaen, kertoo Ilomäki
perusteluissa Reitin valinnalle vuoden suunnistushenkilöksi.
Reitin katse on jo vahvasti käännetty
tulevaan uuteen suunnistuskauteen. Kehitystyö ei jää paikolleen, vaan uusia
tuulia on tulossa kaudelle 2020.
– Olen otettu tästä huomionosoituksesta.
Kuuluttajana olen pyrkinyt kehittymään ja kehittämään itseäni koko ajan. Pyrin
tasapuolisuuteen kaikkia tapahtuman osallistujia kohtaan ja haluten säilyttää
innostavan ja kannustavan fiiliksen omassa työssäni. Viestiliigan osalta
minulla on ollut ilo työskennellä innovatiivisen ja motivoituneen tiimin
kanssa. Sitä työtä on hyvä jatkaa, vaikka haasteitakin tietysti on, toteaa
Reitti palkinnostaan.
Suomen Suunnistusliiton palkitsemat vuoden 2019 parhaat: Vuoden suunnistaja: Venla Niemi, Tampereen Pyrintö Vuoden pyöräsuunnistaja: Marika Hara, Koovee Vuoden hiihtosuunnistaja, Tero Linnainmaa, Kyrös-Rasti Vuoden tarkkuussuunnistaja: Pinja Mäkinen, Angelniemen Ankkuri Vuoden suunnistusvalmentaja: Petteri Kähäri, maajoukkuevalmentaja 2019 Vuoden suunnistusseura: Jämsän Retki-Veikot Vuoden ohjaaja: Jorma Laukkanen, Kouvolan Suunnistajat Vuoden suunnistushenkikö: Mikko Reitti, OK Trian Vuoden ratamestari: Jarkko Liuha ja Petteri Laitinen, Kangasala SK, Jukola 2019 Vuoden seuravalmentaja: Kari Jussila, Tampereen Pyrintö Vuoden kasvattajaseura: LYNX Vuoden kartoittaja: Arvo Paulin Vuoden huippusuunnistuksen taustatuki: Reijo Mattinen, Joutsenon Kullervo Vuoden PR-teko tai tapahtuma: Helsingin maailmancup, Senaatintori, Helsingin Suunnistajat Kunniamaininta: Rauno Ropponen
Ilmeistesti kalenterissa on ollut riittävästi säpinää, kun ei ole mukamas kotisivuille kerinnyt rustailemaan uusimpia uutisia. Puuhaa on toki riittänyt koko vuoden 2019 ajan, sen olette varmasti huomanneet, mikäli olette seuranneet meitä tuolla somessa. Jos ette, niin ottakaahan äkkiä seurantaan Oikean Reitin sosiaalisenmeedian kanavat, niin facebookissa kuin instagramissa tai twitterissä. Myös Mikon omat kanavat kertovat aika aktiivisesti siitä, missä milloinkin mennään.
Jos ensin kurkistetaan olkapään yli menneeseen vuoteen 2019, niin aikamoinen vuosi on taas takana. Vauva- ja perheuinnit voivat hyvin, menon ollen melkoista pärskettä Lammin uimahallilla niin sunnuntaisin kuin maanantai-iltaisinkin. Tulihan sitä tässä loppuvuodesta tarjottua oppia myös aikuisillekin. Kurssi oli menestys ja sille oli mitä ilmeisimmin tilausta. Katsotaan mitä jatkossa seuraa.
Tapahtumarintamalla Hauhon jokamiestriathlon, kruunun jalokivemme oli jälleen menestys. Aurinkoisena elokuun iltana Hauhon kirkonkylällä kävi jälleen sellainen säpinä, että huh huh. Kyllä oli taas mukavaa. Evo trail weekend kokosi polkujuoksijat ja maastopyöräilijät Evolle. Oli kunnia olla järjestämässä maratonmatkojen SM-kisaa. Niin ja mikä hienointa. Työmme on nyt tuottanut Evolle kiinteät maastopyöräreitit, jotka on merkitty maastoon. Jotain pysyvää olemme siis jättäneet taaksemme. Ei muuta kuin polkemaan. Ajantasaisimmat kartat taitavat löytyä tuota tapahtumasivuilta. Kiitos Routamap osaavasta palvelusta. Valtteri Bottas duathlon oli kolmas iso tapahtumaponnistus kuluneena vuonna. On kunnia olla osana noin hienoa tapahtumaa ja kehittää sitä eteenpäin. Valtterikin paransi aikaansa ;)
Tapahtumia ei olisi ilman huippu kumppaneita. Kiitos siis
kaikille mukana olleille. Tästä voisi kirjoittaa ihan omankin blogitekstin (ehkä
siis talven pimeinä iltoina olisi luvassa uutta tekstiä ?
). Iso kiitos kaikille. Kumppanuudet ovat varmasti antaneet meille kaikille
paljon.
Selostus- ja kuulutusrintamalla on menty myös kovaa eteenpäin. Iso läpimurto tehtiin kenties suunnistuksen Viestiliigan ISTV-lähetysten muodossa, jotka saavuttivat kesän aikana hienon suosion. Meitä oli todella mahtava tiimi tekemässä näitä lähetyksiä. Kiitos koko tiimille Eerola Production ja Routamap. Palaute tekemisestämme on ollut hyvää ja se kannustaa eteenpäin. Kumppanuuksia tosin kaivataan, jotta toteutus on myös kaudella 2020 mahdollista. Kuuluttamossa on ollut myös mukavaa ja Hämeen moottoriturpa on ollutkin monessa mukana. Kiitos luottamuksesta. Tapahtumia olikin vuoden aikana melkoinen liuta. Maailmankupeista, Jukolaan ja Rastiviikkoihin, triathlonkisoista hiihdon maailmankuppiin ja valloittihan se Mikko jo muolimaakin piipahtamalla Ruotsissa kuuluttamassa IPC-maailmancupia.
Mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toki paljon vanhaa mutta myös uutta. Juuri
nyt työn alla on Opetushallituksen Liikkuva ja oppiva yhteisö -seminaarin
koordinointi. Itse seminaari järjestetään Seinäjoella huhtikuun lopussa.
Viestiliigan tv-toteutuksen rahoituksen kasaaminen on nyt myös käynnissä. Tässä
tarvitaan koko suunnistavan Suomen yhteistyötä. On vain fakta, että raha ei
kasva puissa ja kuluja on. Ihan kaikkea ei voida tehdä rakkaudesta lajiin.
Kaino pyyntöni onkin kaikille suunnistuksen ystäville, että nyt on mahdollisuus
tehdä hyvää. Seurojen ei tätä pidä maksaa, vaan voimme ulkopuolisella
rahoituksella mahdollistaa lajimme näkyvyyden ja kehittymisen. Sen osoitti jo
kausi 2019.
Tapahtumarintamalla Hauhon jokamiestriathlon lähestyy vuosi vuodelta jo 20-vuoden
ikää. Ensi kesänä vuorossa jo 18. Jokamiestriathlon. Hollolan maastotriathlon
tekee paluun tapahtumakalenteriin kesäkuun alussa ja Valtteri Bottas duathlon
kisaillaan elokuun lopulla Pajulahdessa. Evon tapahtuman osalta tilanne on nyt
hyvin avoin, eikä päätöksiä tulevaisuuden osalta ole tehty.
Kuuluttamossa Mikko viihtyy vanhaan hyvään tapaan ja tapahtumakalenteri onkin
päivittynyt mukavasti kotisivulle. Reissuja pukkaa taas pitkin suomenniemeä
kuin rajojen ulkopuolellekin.
Niin ja juhlitaanhan me täysiä pyöreitä. Nimittäin vauva- ja perheuinti polskautettiin käyntiin tasan 10 vuotta sitten 11.1.2009. Kymmenessä vuodessa on toiminta laajentunut neljästä aloittavasta 7 lapsen ryhmästä, kahden illan kolmetuntisiksi uintijuhliksi, joissa viikoittain liikkuu yhteensä noin 150 lasta ja aikuista. Kiitos kaikille uimareille. Te olette aivan mahtavaa porukkaa.
Oikea Reitti toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua ja
räiskyvää Uutta Vuotta. Olkoon vuosi 2020 yhtä liikunnallinen kuin
aikaisemmatkin.
Ilmeisesti yrittäjän arki on ollut kiireistä suhinaa, koska kotisivujen blogia ei ole kovinkaan paljon tullut kirjoiteltua. Hyvähän se on, että säpinää riittää.
Jos ensin kurkataan menneisyyteen. Takana on siis ensimmäinen vuosi päätoimisena yrittäjänä.
Haikein mutta kiitollisin mielin jätin avaimet opettajanpöydälle ja aloitin syksyllä ihan oikeana yrittäjänä. Vuosi 2018 olikin täynnä paljon puuhaa ja uusia tuulia. Perinteiset kuulutuskeikat saivat rinnalleen tuottajatehtävät suunnistuksen Viestiliigan merkeissä ja tapahtumatuotannon puolella lanseerattiin Evo Trail Weekend. Paljon tehtiin ja paljon opittiin. Päällimmäisenä vuodesta jäi kyllä mieleen perinteisen Hauhon Jokamiestriathlonin upea osallistujaennätys ja se fiilis kisapaikalta. Vuoteen mahtui paljon upeita hetkiä, mutta toisinaan myös pettymyksiä – siis elämää.
Aina silloin tällöin joku kyselee, olenko kaivannut takaisin
opettajan hommiin. En ole, vaikka välillä toki yrittäjyydenkin haasteet ovat
stressanneet. Edessä on upeita haasteita ja mahdollisuuksia ja on hienoa huomata,
että oma tapa tehdä näitä hommia on saanut kiitosta myös muiden taholta. Kiitos
siitä.
Kun katsoo nyt käynnissä olevaan vuoteen 2019 on ohjelmassa paljon tuttua mutta myös jonkin verran uutta. Tapahtumakuulutukset useissa eri huipputapahtumissa kutsuvat. Takana ovat jo Nuorten MM-hiihdot ja Salpauselän kisat ja edessä suunnistuksen maailman cup, Jukolan viesti, rastiviikkoja ja ISTV-tuotantoja. Niin ja tulihan se maailmanvalloituskin jo aloitettua Ruottinmaalta IPC-kisojen myötä. Tiedä mitä sillä saralla onkaan edessä.
Eikä unohdeta Lammin uimahallin pikku polskijoita. Arjen harmaus ja stressi unohtuvat aina uimahallilla, se on varmaa.
Mies on taas parsittu kasaan viimevuotisen Jukolan kuperkeikan jälkeen ja olkapää kuntoutuu hyvää vauhtia. Kaikkea sitä voikin matkanvarrella sattua…
Pidetään hyvät rytmit päälla ja muistetaan huolehtia omasta hyvinvoinnista ja liikkua riittävästi.
Hauhon jokamiestriathlon järjestetään tänä vuonna jo kuudettatoista kertaa. Lämpimät uintivedet ovat keränneet mukaan ennätysmäärän triathlonisteja. Sunnuntai-iltaan mennessä mukaan ilmoittautui 270 osallistujaa!
Pari vuotta sitten tehtiin kilpailukeskuksen järjestelyihin pieniä muutoksia ja saatiin näin nostettua osallistujakattoa 250:sta 270:een. Ihan heti ei arvattu, että pari vuotta myöhemmin sekin katto täyttyy. Hauhotalon piha-alueena toimiva vaihtoalue sekä lähtöpaikan ranta eivät vedä tämän enempää väkeä kerralla, joten jälki-ilmoittautumisia voidaan ottaa enää vain peruutuspaikoille.
Ensi vuonna mukaan mielivien kannattaakin siis ilmoittautua hyvissä ajoin, enää ei voi luvata että kaikki mahtuisivat mukaan vaikka katto täyttyikin nyt vasta aivan ilmoittautumisen viimeisellä minuutilla.
Luvassa on taas mukaansatempaava ja vauhdikas kuntoliikuntatapahtuma, jota on kutsuttu Suomen rennoimmaksi triathloniksi. Arkistoja kaivellessa löytyi tuloslistoilta kovia nimiä. Vuonna 2006 naisten yleisen sarjan nopein oli Kaisa Lehtonen (nyk. Sali) ajalla 29.53 ja hämeenlinnalaislähtöinen triathlonisti Tatu Kasurinen oli samoihin aikoihin jokamiestriathlonin vuosittaisia vakiokävijöitä ja kärkipään menijöitä miesten yleisessä sarjassa. 2010-luvulla miesten sarjan kärkipaikoille ovat kisanneet mm. Olli Miettinen, Erwin Borremans ja Markus Välimäki. Ennätysaikaa pitää hallussaan kuitenkin Mikko Vastaranta (v. 2008, 27.53). Kilpailureitin viilausten ja kisakeskusjärjestelyjen vuoksi ajat eivät ole aivan vertailukelpoisia eikä puolen tunnin alituksia olekaan enää viime vuosina nähty. Alkuaikoina ajat otettiin sekuntikellolla ja kirjattiin ruutupaperiin, joten kehitystä on tapahtunut siinäkin.
Vuosittain paikalla on ollut yhä runsaslukuisempi joukko myös yleisöä. Lähdöt tapahtuvat 1-2 minuutin porrastuksilla klo 18.30 alkaen. 200 metrin uintiosuutta voi tulla seuraamaan Hauhon kirkon kupeeseen venelaiturille ja sen rantaan. Lähtöranta varataan vain kilpailijoille. Uintiosuuden jälkeen kisaajat juoksevat Hauhotalon piha-alueella sijaitsevalle vaihtoalueelle ja pyöräilyosuus poljetaan Hauhontietä Eteläisten suuntaan 5 kilometriä ja siitä takaisin.
Sekä autoilijoita että pyöräilijöitä kehoitetaan noudattamaan erityistä varovaisuutta Hauhontiellä ajettaessa. Maltti on valttia liikenteen seassa ajettaessa, vaikka pyöräilyosuudella on onneksi hyvä näkyväisyys. Kääntöpaikka sijaitsee Hauhontien ja Kirkkovainiontien risteyksen tuntumassa ja siinä kohdassa liikennettä joudutaan hetkittäin pysäyttämään. Kääntöpaikalla kannattaa myös pyöräilijöiden olla erityisen varovaisia.
Triathlon päättyy kolmen kilometrin juoksuosuuteen idyllisissä Hauhon Vanhan Raitin ja urheilukentän maisemissa. Juoksuosuuden ylämäissä kilpailijat pääsevät testaamaan viimeiset voimansa ja lopulta laskettelemaan alamäkeä Hauhotalolle. Toivottavasti siinä maalia kohden rullaillessa ehtii myös hieman lepuuttamaan silmiä historiallisissa maisemissa. Hauhon Vanha raitti on nimittäin yksi parhaiten Suomessa säilyneistä kirkonkyläkokonaisuuksista. Raitilla on reilut sata taloa, joista parissakymmenessä asuu edelleen vakituisia asukkaita.
Keskiviikkona nautitaan jälleen Suomen rennoimman triathlonin tunnelmasta, tervetuloa mukaan!
Kisafiilikset voi jakaa somessa #hauhonjokamiestriathlon
Edellisestä blogitekstistä on taasen vierähtänyt tovi, joten on aika pysähtyä koneen ääreen ja katsoa hieman taaksepäin ja etenkin tulevaisuuteen. Talven tultua meno on ollut mukavan puuhakasta ja se on samalla tuonut tullessaan myös uusia hienoa haasteita.
Vauva- ja perheuimarit ovat polskutelleet sunnuntai- ja maanantai-iltaisin Lammin uimahallilla. Nyt lähti liikkeelle jo yhdeksäs vuosi. Meininki altaalla on tuttuun tapaan ollut reipasta, kannustavaa ja iloista. On ollut ilo seurata miten pikku uimareista on kehittynyt vuosien saatossa melkoisia tekniikkataitureita. Harmaita pilviä toiminnan ylle toi viime vuoden lopulla tietoon tullut verottajan päätös liikuntapalveluiden arvonlisäveron uudelleen tarkastelusta. Mielenkiintoista on nähdä, tullaanko asiaan enää puuttumaan vai tuleeko tämä näkymään liikuntapalveluiden käytön vähenemisenä. Verottaja ei tässä tapauksessa ainakaan porkkanaa perheulle tarjoa.
Onneksi talveen on kuulunut myös paljon iloa ja uusia haasteita. Kuulutusrintamalla Rukan maailmancup avasi kauden ja ruotsinkieltäkin tarvittiin, kun hiihdon Suomen cup piipahti Vöyrillä. Det var nu bra att kunna tala lite svenska. Uusi laji kirjattiin repertuaariin, kun lentopallon Suomen Cupin finaalipeleissä nähtiin tuttu mies tekemässä katsomohaastatteluja ja yllyttämässä yleisöä. Sen verran reipasta meno oli, että ihan Turun Sanomien mieleni minä niin pahoitin -kommentointiinkin yllettiin.
Isoin aluevaltaus selostuksiin oli nopealla varoitusajalla tullut kutsu työtehtäviin Ylelle. Ensimmäistä kertaa työskentelin Pasilassa ja heti kuuden päivän putken, joka sisälsi 15 lähetystä nuorten MM-hiihdoista Sveitsin Gonsista ja Kanderstegistä. Hieno kokemus. Välillä meni kuva, joskus ehkä äänikin, toisinaan tuli tuloksia toisinaan ei ja ohjaajallakin riitti puuhaa. Kaikesta kuitenkin selviydyttiin ja palaute oli hyvää. Tulipahan puhuttua itsekseen viikon aikana sellainen reilut 20 tuntia.
Uusin aluevaltaus kypsyi hakemukseksi joulun aikoihin ja myöhemmin valinnaksi ko. tehtävään. Hakuilmoituksen tultua julki, heräsi jo välittömästi kiinnostus, mutta vasta myöhemmin asiat jäsentyivät hakemukseksi saakka ja tässä sitä nyt ollaan. Tehtävä suunnistusseura OK Trianin toiminnanjohtajana on mieluisa haaste. Vuosien saatossa on takataskuun kertynyt kokemusta monelta osa-alueelta suunnistuksen ja seuratyön parissa ja varmasti siitä kaikesta on hyötyä uudessa tehtävässä. Kaikkea aikaani seuratyö ei jatkossakaan tule kuitenkaan viemään. Tehtävä on puolipäiväinen ja työnkuvaan kuuluu paljon koordinointia ja suunnittelua. Kokonaisvaltainen suunnistajan polku OK Trianissa ja sen kehittäminen on yksi merkittävimmistä kehityspisteistä. Aktiivinen, monipuolinen ja innostava seura – siinä tavoitteita. Vaikka olen ollut seuran jäsen koko sen olemassaolon ajan (Trianhan on kolmen itä-uusmaalaisen seuran, Akilles OK:n, OK Orientin ja IF Sibbo Vargarnan), en kuitenkaan viime vuosina ole ollut mukana seuran toimintojen keskiössä. No, nyt hypätään sitten kertaheitolla niin keskelle kuin vain voidaan. Saas nähdä miten äijän käy.
Suunnistus tulee muutenkin olemaan tulevana vuonna vahvasti mukana Oikean Reitin toiminnassa. Vanha kunnon Viestiliiga tekee paluun ja on kunnia olla mukana siinä ydinporukassa, joka asiaa vie eteenpäin. Vastuulla on kuuden osakilpailun televisiointi Veikkaus TV:lle. Kiinnostus on ollut Viestiliigaa kohtaan positiivista ja onkin hienoa päästä tekemään asioita näkyviksi koko suunnistusväelle. Toivotaan, että onnistumme tehtävässämme. Syksyllä ollaan taas aika paljon viisaampia. Kun kesän ohjelmaan lisätään vielä Jukolan areenatuotanto, Kainuun Rastiviikko ja Opiskelijoiden MM-kilpailut Kuortaneella, niin vauhtia varmasti piisaa. Rasteilla tavataan!