Kategoria: blogi

Äänet, tuoksut, hiljaisuus, kohtaamiset, muodot, tunnelmat, maut, kaikki luonnon monimuotoisuuden ihanuudet ovat koettavissa monella tapaa. Rauhalliset kävely- tai juoksulenkit pienillä poluilla kauniissa maisemassa, maastopyöräily poluilla ja hiekkateillä, suunnistus rastilta rastille , vaeltaminen jylhissä maisemissa, soutelu kotoisalla mökkijärvellä, melonta mutkittelevalla joella tai purjehtiminen aavalla merellä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Niin paljon löytyy mainioita tapoja tutustua monimuotoiseen luontoomme.
Itse hurahdin kertaheitolla ystäväni ansiosta uuteen lajiin. Swimrun tai kuten kotoisasti voitaisiin todeta –  uintijuoksu tuo luonnon suoraan syliin. Kun molskauttaa uuteen lampeen, ui hetken ja pysähtyy sitten vedestä käsin ihailemaan maisemia ja auringonvaloa puiden takaa, ei voi kuin huokaista, miten kaunis kesäinen luonto on. Juoksennellessa pieniä rantapolkuja kohti uutta uintiosuutta, saattaa matkalla kohdata vaikka jänöjussin tai jopa majavan niin kuin meille viime viikolla kävi.
Kiire unohtuu, sillä veteen mennään rauhallisesti ja turvallisesti rantaa tunnustellen. Samoin tehdään vedestä uuteen rantaan noustessa. Swimrun-reissuun on hyvä lähteä kaverin kanssa, sillä vesillä ja maastossa liikkuessa ei voi koskaan tietää mitä sattuu ja silloin on hyvä olla apua lähellä. On myös hyvä tehdä etukäteen suunnitelma, miten aikoo edetä. Kuinka paljon jaksaa ja haluaa juosta sekä uida.
Enpä olisi uskonut, että Evon luonto avautuu minulle näin uudella tapaa, kun juostiin järveltä toiselle ja välillä virkistäydyttiin uimalla.  Suomi on täydellinen paikka tällaiselle lajille. Pieniä saaria on siellä täällä. Niemenkärjet ja lahdenpoukamat ovat osa kansallista järvimaisemaamme. Pienellä vilkaisulla Ydin-Hämeen alueen karttoihin, löytyy monta mainiota reittiä, jotka kiertämällä tulee koettua lähialueen luonto aivan uudesta näkövinkkelistä.

Molskis ja loiskis!
Mikko

Kun Iivo Niskanen nousee maailmanmestarina korkeimmalle korokkeelle kymmentuhatpäisen yleisön heiluttaen Suomen lippuja ja huutaen hänen nimeään Lahden torilla, kokee hän sen mistä hän on unelmoinut. Pikkupojan haave, unelma on täyttynyt. Hän on maailman paras. Hän kulkee idolinsa jalanjäljissä, samalla näyttäen polkua tulevaisuuden sankareille. Antaen unelman jollekin pikkupojalle tai -tytölle.

Kun seison siinä viiden metrin päässä mestarista ja seuraan, kuinka hän elehtii, nauttii ja kokee unelmansa täyttyvän, olen etuoikeutettu. Lahden torin täyttänyt yleisö ja Iivo itse, elävät mukana jokaisessa sanassa, jotka saan kuuluttajana tuossa mahtavassa tilaisuudessa sanoa: – Winner, the FIS gold medalist and the world champion, representing Finland. Voittaja, kultamitalisti ja maailmanmestari… Elän samalla myös itse omaa unelmaani. Hetkeä, joka tätä kirjoittaessakin nostaa ihokarvat pystyyn ja kylmät väreet kulkevat selkärannassa. Kuinka hienolta se tuntuu, kun saan läheltä seurata urheilijan ilon hetken, joka piirtyy hänen muistinsa syövereihin ikuisiksi ajoiksi ja jolla on myös merkitystä laajemminkin. Miten torin täyttänyt yleisö hullaantuu ja kokee tuon hetken omakseen. Kuinka hetki yhdistää niin kaikki urheilijan ympärillä olleet ihmiset yhä tiiviimmäksi joukoksi mutta samalla myös yhdistää meitä kaikkia suomalaisia. Hetki, jolloin niin moni asia kokee täyttymyksensä. Työ, odotus, taistelu, usko ehkä jopa rakkaus. Olo on kuin olisi kolmannessa ulottuvuudessa.

Iivo todisti monelle, että unelmista voi tehdä totta, kun todella haluaa ja määrätietoisesti pyrkii tavoitteeseensa. Iivon unelma oli voittaa maailmanmestaruus kotikisoissa ja hän myös teki sen. Matkalla on ollut vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta ne ovat opettaneen ja vahvistaneet. Näin on kaikkien unelmien ja haaveiden kohdalla. Ja sitten kun tuo unelma realisoituu, käy toteen ja täyttyy, se hetki on ainutlaatuinen.

Olo on etuoikeutettu, nöyrä ja kiitollinen. Kiitos Iivo!

Mikko