Kun Iivo Niskanen nousee maailmanmestarina korkeimmalle korokkeelle kymmentuhatpäisen yleisön heiluttaen Suomen lippuja ja huutaen hänen nimeään Lahden torilla, kokee hän sen mistä hän on unelmoinut. Pikkupojan haave, unelma on täyttynyt. Hän on maailman paras. Hän kulkee idolinsa jalanjäljissä, samalla näyttäen polkua tulevaisuuden sankareille. Antaen unelman jollekin pikkupojalle tai -tytölle.
Kun seison siinä viiden metrin päässä mestarista ja seuraan, kuinka hän elehtii, nauttii ja kokee unelmansa täyttyvän, olen etuoikeutettu. Lahden torin täyttänyt yleisö ja Iivo itse, elävät mukana jokaisessa sanassa, jotka saan kuuluttajana tuossa mahtavassa tilaisuudessa sanoa: – Winner, the FIS gold medalist and the world champion, representing Finland. Voittaja, kultamitalisti ja maailmanmestari… Elän samalla myös itse omaa unelmaani. Hetkeä, joka tätä kirjoittaessakin nostaa ihokarvat pystyyn ja kylmät väreet kulkevat selkärannassa. Kuinka hienolta se tuntuu, kun saan läheltä seurata urheilijan ilon hetken, joka piirtyy hänen muistinsa syövereihin ikuisiksi ajoiksi ja jolla on myös merkitystä laajemminkin. Miten torin täyttänyt yleisö hullaantuu ja kokee tuon hetken omakseen. Kuinka hetki yhdistää niin kaikki urheilijan ympärillä olleet ihmiset yhä tiiviimmäksi joukoksi mutta samalla myös yhdistää meitä kaikkia suomalaisia. Hetki, jolloin niin moni asia kokee täyttymyksensä. Työ, odotus, taistelu, usko ehkä jopa rakkaus. Olo on kuin olisi kolmannessa ulottuvuudessa.
Iivo todisti monelle, että unelmista voi tehdä totta, kun todella haluaa ja määrätietoisesti pyrkii tavoitteeseensa. Iivon unelma oli voittaa maailmanmestaruus kotikisoissa ja hän myös teki sen. Matkalla on ollut vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta ne ovat opettaneen ja vahvistaneet. Näin on kaikkien unelmien ja haaveiden kohdalla. Ja sitten kun tuo unelma realisoituu, käy toteen ja täyttyy, se hetki on ainutlaatuinen.
Olo on etuoikeutettu, nöyrä ja kiitollinen. Kiitos Iivo!
Mikko
