Huokaisen syvään ja voin vain todeta, että kylläpä takana on intensiivinen parin viikon jakso, vaikka koronakesästä puhutaankin. Kaksi täysin vanhasta poikkeavaa tapahtumaa puristettu kasaan ja olo on kiitollinen ja hieman tyhjä.
Edetäänpä kronologisesti. Huhtikuun lopussa näytti vahvasti vielä siltä, että tänä kesänä ei toteuteta yhtään liikuntatapahtumaa millään muotoa. Toukokuun alun hallituksen linjaus 50 henkilön kokoontumisrajoituksista sovelletusti avasi peliä hieman ja siihen tartuttiin. Meikäläinenhän on tunnetusti aikamoinen soveltaja ? Eli ei muuta kuin Hollolan maastotriathlonin ilmoittautumiset auki, hypetystä sen ympärille ja kisat kaksipäiväiseksi tapahtumaksi erälähdöin. Samaan aikaan vappuna pääsi ilmoille myös se kunnon pieru – aivopieru – JUKOLA95 ? Onneksi oli hajuton ?
Hollolan maastotriathlon keräsi Vähä-Tiilijärven rannoille ennätysosanoton ja koronatoimenpiteet toivat mukanaan muutamia uusia juttuja, jotka tulevat jäämään toteutukseen mukaan. Infoa ei enää tarvita, kuin johonkin yksittäisiin kohtaamisiin, sillä materiaalit jakautuvat omatoimisesti erittäin sujuvasti. Kaksipäiväisyys tuli kenties jäädäkseen ja ryhmälähdöt sekä tapahtuman rytmitys loivat kokonaisuudelle uuden rytmin. Kaiken kruununa lasten triathlon, johon jatkossa aivan varmasti kiinnitetään enemmän huomiota, tuli jäädäkseen. Tulevaisuudessa tavoite on saada yhä enemmän lapsia ja nuoria mukaan liikkumaan. Tapahtuma osoitti jälleen kerran sen, että se sopii erinomaisesti niin huipuille kuin aivan ensikertalaisille. Siitä on hyvä jatkaa.
Suunnistajan joulua, Juhannusta, synttäreitä eikä suurjuhlaa päästy Napapiirillä tänä kesänä juoksemaan, vaan yöttömän yön odotus siirtyi vuodella. Ilmeisesti meihin suunnistajiin on istutettu aika syvälle jokin Jukola-siemen, jota pitää kastella, vaikka itse tapahtumaa ei olisikaan. Tapahtumia niin pienempiä kuin hieman suurempia syntyi pitkin suomenniemeä kymmeniä. Meidän trianilaisten piti mennä lenkille Jukola1995 maastoon ja ehkä hieman saunomaan, mutta mitenkäs kävikään… pääsi aivopieru.
Mitäs jos järjestäisi kutsukilpailun? Ei oo oikein mitään tekemistä? Tää vois olla ihan hassunhauska idea? Lähtisivätkö seurat mukaan, entä huiput? Tuletko mukaan jos pistetään kemut pystyyn? Kun tarpeeksi moni kysymys sai vastauksekseen kyllä ja kun yksi kumppani toisensa perään piti tätä hyvänä ideana, niin kappas vaan kuinkas tässä kävikään. Projekti Jukola 1995 uudelleen juoksu nousi siivilleen.
Iso kiitos kuuluu OK Trianin seuraväelle, joka lähti mukaan toteuttamaan kisaa. Talkoolaisten iso sydän ja tekeminen oli ihailtavaa. Erityiskiitos Magnus Ådahlille, maanomistajalle, niin lämmintä ja huomaavaista kumppanuutta saa etsiä. Lato siistiytyi, paikat raivattiin kuntoon ja vielä rengas löytyi tapahtumajärjestäjän autoon kaiken kukkuraksi. Niin ja nauttihan mies itsekin Jukolan avausosuudesta pimeässä Sipoonkorven yössä.
Ja sitten tämä melkoinen Puuha-Petejen ja Pirkkojen tiimi. Ei varmaan toista löydy tästä maasta. Isot sydämet kaikilla ja intoa kuin ilmaa ilmapalloissa. Severi Eerola ja Eerola Production tiimi; Riikka, Heikki, Camilla, Lotta eikä mitenkään vähäisimpinä kevytjalkaiset Konsta ja Teemu juoksukameroineen. TV-toteutuksen taso se vain nousee ja aina keksitään jotain pientä uutta, joka vie lähetyksiämme ja lajia eteenpäin. Tommi Uusimäki mister Routamap, GPS-käppyröineen, mutta myös tässä projektissa ihan karttatiedostoineen, on sellainen duracell, että hymy ei hyyvy. Tulospalveluvelhomme ja monitaitaja Timo Kokkens Kokko jaksaa vaan, vaikka nuoreksi mieheksi eli viisikymppiseksi voisi luulla jo rauhoittuvan, mutta eikös jotain ihan muuta. Virtasen Vilistä kuoriutuu pikkuhiljaa moottoriturpa, sillä pieteetillä kuulutushommat taipuivat läpi yön. Kiitos myös Laajasalon opistolle kumppanuudesta. Opiskelijoille varmasti ones in a life time kokemus ja ainakin omasta puolestani jatkoa kumppanuudelle tulee seuraamaan. Kiitokset Maria Rantalalle ja Otto Simosakselle seurasta selostamossa. Aivan varmasti tullaan jatkamaan samoissa hommissa myös tulevaisuudessa. Huoltopäällikkömme Niskasen Mikko ja virallinen valvoja Lipposen Jouni ansaitsevat myös kiitoksensa. Niin ja eikä unohdeta tapahtuman tunnelman vangitsijoita, Jarmo Koskelaa ja Henrik Lundia, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Mutta erityskiitos kuuluu urheilijoille, seuroille ja myös kotisohvien yleisölle. Me lähdimme toteuttamaan jotain omaan Jukola-kaipuuseemme ja huomasimme, että myös te otitte sen omaksenne. Kiitos siitä teille. Monet viestit, hymyt ja sanat ovat lämmittäneen todella paljon. Me olimme mukana isolla sydämellä rakkaudesta lajiin, niin tekin.
Katse on nyt tulevaisuudessa eli syksyssä. Oikean Reitin kalenteri ammottaa vielä koronatyhjyyttä kesä-heinäkuun ajan, mutta syksy näyttää valoisammalta. Haasteita tulee olemaan aivan varmasti, sillä korona asettaa haasteita erilaisten tapahtumien ja projektien rahoittamisen suhteen. Ei kuitenkaan vaivuta epätoivoon vaan uskotaan tulevaan. Fakta on varmasti se, että monella sektorilla rahoitusten kasaan saaminen on haastavaa, ellei jopa haastavampaa kuin aikaisemmin. Tämä koskee niin seuratoimijoita, kuin eri yrityskumppanuuksia. Oikea Reitin filosofia on tukea ruohonjuuritason toimintaa tuomalla tapahtumiin ja projekteihin lisäarvoa oman toimintamme kautta. Tämä vaatii paitsi itsensä likoon laittamista, myös taloudellisia kumppaneita. Kyseessä on monen toimijan työ, ei pelkkä harrastus. Isolla sydämellä tehdään, mutta myös oma arvomme tunnistetaan.
(Artikkelikuvat by Jarmo Koskela ja Henrik Lund)
