Oikea Reitti yhteistyössä Ruokolahden Rajun kanssa järjestää ensimmäisen Leijona Triathlonin Ruokolahdella 18.7.2024. Tapahtuma on matalankynnyksen liikuntatapahtuma, johon voi lähteä mukaan ilman aikaisempaa triathlonkokemusta. Tapahtumakeskuksena toimii Step-koulutuksen Ruokolahden kampus.
Leijona Triathlonin matkat ovat sopivat kaikille. Uintiosuuden mitta on 200 metriä ja se uidaan turvallisesti Saimaan aalloissa rannan suuntaisesti, joten vähäisemmälläkin uintikokemuksella uskaltaa mukaan tapahtumaan.
Pyöräily ajetaan kokonaan asfaltoidulla lenkillä pyöräteitä sekä rauhallista yleistä tietä hyödyntäen. Pyöräilyn aikana saattaa ehtiä ihailemaan kaunista Saimaata, nähdä metsäteollisuuden suuruutta sekä ihailla Ruokolahden historiaa. Ties vaikka näkyisi Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä.
Triathlonin juoksuosuus on varmasti yksi triathlonkesän hienoimmista. Kahdesti juostava 1,5 km mittainen lenkki kulkee aivan Saimaan rannassa pitkin neulaspolkuja ja hiekkatietä. 3 kilometrin lenkillä saattaa siis henki salpaantua niin vauhdin kuin kauniiden maisemienkin johdosta.
Sarjoja tapahtumassa on tarjolla niin kilpailuhenkisille kilpailusarjojen (M/N yleinen, M/N40, M/N50, M/N18 ja M/N16) muodossa, kuin itsensä haastaville harrastajille (M/N kuntosarja). Lisäksi työpaikka tai kaveriporukoille on tarjolla joukkuekilpailu 2-3 henkisin joukkuein.
Tutustu reittikarttoihin TÄÄLTÄ sekä tapahtumakutsuun TÄÄLTÄ
Vauva- ja perheuintitoimintamme alkoi tammikuussa 2009 ja meno se vain yhä yltyy. Vuosi 2023 polskaistiin käyntiin loppiaisviikonloppuna. Hallilla pärskitään aina sunnuntaisin ja maanantaisin toukokuun loppuun asti, poikkeuksena pääsiäinen, jolloin ei uida. (uintien ohjelma)
Ryhmiä on vauvoista aina
noin 10- vuotiaisiin uinnin harrastajiin asti. Tavoitteenamme on iloisella ja mukaansa tempaavalla
tavalla tehdä vedestä turvallinen ja tuttu elementti, jossa liikkuminen on
hauskaa ja mukavaa puuhaa ihan vauvasta vaariin. Monipuoliset taidot vedessä
toimimiseen ovat tavoitteenamme.
Uusia tuulia tämän vuoden
osalta puhaltelee sen verran, että uinteja suurimmalta osalta vetänyt
Uima-Mikko siirtyy nyt sivummalle paikkakunnalta muuton myötä, mutta tulee
kyllä vierailemaan pärskyttelemässä keväälläkin. Vetovastuu siirtyy nyt tutulle
uimaopellemme Kettusen Niinalle.
Katso ryhmien tilanne ja ilmoittaudu mukaan. Ryhmiin voi liittyä vaikka kesken jaksojen, jos tilaa ryhmissä on.
Uintitoiminnasta saat lisätietoa laittamalla Mikolle sähköpostia ja soittamalla rohkeasti. Yhteystiedot löytyvät täältä.
Siitä on kulunut tovi, kun viimeksi kotisivuille blogia olen kirjoitellut. Edellisen kerran kesällä tämän vuoden yhden kohokohdan eli aivopierun, Jukola95 uudelleen juoksun jälkeen. Mitä muuta vuodesta jäi käteen?
Kokonaisuutta katsoen mieli on hieman apea. Nenä pysyi
tapahtumayrittäjällä pinnalla, mutta miinukselle mentiin rajusti. Valtion tukijärjestelmä
ei tämän tyypistä toimintaa tue, joten selkänahasta on yrittäjän revittävä elanto.
Vaikka vuoteen kuuluikin kolme upeaa omaa tapahtumaa sekä muutamia keikkoja,
niin silti fiilis on auttamatta mollivoittoinen. Kiittää saan kaikkia mukana
kulkeneita ja tapahtumia mahdollistaneita tahoja. Monta asiaa on tehty rakkaudesta
lajiin ja liikuntaan.
Tammikuussa 2020 edessä oli ehkä kiihkein vuosi yrityksemme
historiassa. Monta hienoa haastetta ja hyvin rytmitetty vuosi. Kaikki lähtikin
tammi-helmikuussa hyvin käyntiin ja uusi aluevaltaus maaliskuussa, kansainvälien
TV-selostus paralympialiiton ampumahiihdon MM-kilpailuista oli se käännös. Laittaessani
pääni tyynyyn tuona keskiviikkoiltana, en voinut aavistaa mitä vuosi tuo tullessaan.
No tässä ollaan ja eteenpäin katsotaan.
Vuotta kuvastaa kuitenkin rohkeus. Heti kun oli mahdollista, niin tapahtumia lähdettiin suunnittelemaa ohjeet, ajoitukset ja terveys edellä. Hollolan maastotriathlon oli menestys. Vuoden 2020 ensimmäinen triathlontapahtuma. Ja kyllähän niin toteutuksesta kuin tekemisestä jäi asioita, joita hyödynnetään myös tulevaisuudessa.
No legendaarista aivopierua ei voi tässäkään tekstissä
ohittaa. Olihan se rutistus ja rypistys. Isolla rakkaudella lajiin ja suurella
sydämellä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja toteutukseen vaikuttaneille.
Kun miettii, millaisella porkalla tuo tapahtuma tehtiin, niin voi vain nostaa
hattua ja aika korkealle. Kiitos!
Syksyllä Suomi toipui hieman ja päästiin sovellettuun normaaliin kiinni. Viestiliiga kehittäminen ja totuttaminen oli iso osa syksyä. Tässä vaiheessa pitää kiittää Suunnistusvalmentajat ry:tä luottamuksesta sekä koko tiimiä aivan mahtavasta panoksesta. Severi Eerola & Eerola production, Tommi Uusimäki & Routamap, Vili ja Juhis sekä monet monet muut. Kiitos. Yhdessä tehtiin, toteutettiin ja kehitettiinkin. Kiitos myös seuroille aivan super asenteesta ja tapahtumien järjestelystä sekä tietysti yhteistyökumppaneille kaiken mahdollistamisesta. Niin ja tietysti kiitos suunnistusyhteisölle siitä palautteesta, jota olemme saaneet ja että löysitte ISTV/Ruutu-lähetysten ääreen. Nöyräksi se miehen veti, kun kuunteli palautetta, saadessamme suunnistusliiton vuoden PR-teko palkinnon. Kiitos.
Syksyllä uintitoimintamme pääsi myös käytiin keväisen tauon
jälkeen. Ja kyllähän polskuttelua oli odotettu. Jälleen kerran on vain todettava,
että on se palkitsevaa nähdä lasten taitojen kehittyvän ja vesiliikunnan riemun
tarttuvan. Kyllähän meitä harmitti, kun joulukuussa jälleen toiminta jäi
ennenaikaiselle tauolle. Toivottavasti pääsemme polskuttelemaan suhteellisen normaalisti
vuonna 2021.
Tulevaisuuteen on uskottava ja katsottava positiivisesti.
Haasteita tulee olemaan. Vastaamme nyt neljättä vuotta putkeen suunnistuksen
Viestiliigan televisioinnista ja kehittämisestä yhdessä Suunnistusvalmentajien
kanssa. Rinnalle olen suunnitellut henkilökohtaisen liigan, joka vielä kulkee nimellä
Suunnistusliiga. Toivottavasti tulevaisuudessa meillä voisi suunnistuksessa
olla oma suomencup tai liiga saman katon alla. Nyt kuitenkin mennään näin. Yksin
tätä ei tee, joten haasteita on edessä kumppanuksien ja toteutuksenkin suhteen.
Kiitos seuroille erinomaisesta asenteesta tässä vaiheessa. Uskoa on!
Vielä kun tähän soppaan liitetään Mikon aloittamat media-alan opinnot syksyn 2020 aikana, niin kaikki on mahdollista. Ei voi vielä tietää mikä minusta tulee isona ja mitä kaikkea tässä tulevaisuudessa puuhaillaan tai no ei kai tämä enää mitään puuhastelua ole.
Yrittäjän arki ei ole tosiaankaan ollut vuonna 2020 sieltä
helpoimmasta päästä. Itseluottamus on ollut koetuksella ja uskoa on koeteltu.
Kai sitä jossain viiraa, kun edelleen tahtotila on mennä eteenpäin, vaikka
välillä sitä uidaankin aika syvällä. Eteenpäin sanoin mummo lumessa!
Huokaisen syvään ja voin vain todeta, että kylläpä takana on
intensiivinen parin viikon jakso, vaikka koronakesästä puhutaankin. Kaksi
täysin vanhasta poikkeavaa tapahtumaa puristettu kasaan ja olo on kiitollinen ja
hieman tyhjä.
Edetäänpä kronologisesti. Huhtikuun lopussa näytti vahvasti
vielä siltä, että tänä kesänä ei toteuteta yhtään liikuntatapahtumaa millään
muotoa. Toukokuun alun hallituksen linjaus 50 henkilön kokoontumisrajoituksista
sovelletusti avasi peliä hieman ja siihen tartuttiin. Meikäläinenhän on
tunnetusti aikamoinen soveltaja ? Eli ei muuta kuin Hollolan maastotriathlonin
ilmoittautumiset auki, hypetystä sen ympärille ja kisat kaksipäiväiseksi tapahtumaksi
erälähdöin. Samaan aikaan vappuna pääsi ilmoille myös se kunnon pieru – aivopieru
– JUKOLA95 ? Onneksi oli hajuton ?
Hollolan maastotriathlon keräsi Vähä-Tiilijärven rannoille ennätysosanoton ja koronatoimenpiteet toivat mukanaan muutamia uusia juttuja, jotka tulevat jäämään toteutukseen mukaan. Infoa ei enää tarvita, kuin johonkin yksittäisiin kohtaamisiin, sillä materiaalit jakautuvat omatoimisesti erittäin sujuvasti. Kaksipäiväisyys tuli kenties jäädäkseen ja ryhmälähdöt sekä tapahtuman rytmitys loivat kokonaisuudelle uuden rytmin. Kaiken kruununa lasten triathlon, johon jatkossa aivan varmasti kiinnitetään enemmän huomiota, tuli jäädäkseen. Tulevaisuudessa tavoite on saada yhä enemmän lapsia ja nuoria mukaan liikkumaan. Tapahtuma osoitti jälleen kerran sen, että se sopii erinomaisesti niin huipuille kuin aivan ensikertalaisille. Siitä on hyvä jatkaa.
Suunnistajan joulua, Juhannusta, synttäreitä eikä suurjuhlaa päästy Napapiirillä tänä kesänä juoksemaan, vaan yöttömän yön odotus siirtyi vuodella. Ilmeisesti meihin suunnistajiin on istutettu aika syvälle jokin Jukola-siemen, jota pitää kastella, vaikka itse tapahtumaa ei olisikaan. Tapahtumia niin pienempiä kuin hieman suurempia syntyi pitkin suomenniemeä kymmeniä. Meidän trianilaisten piti mennä lenkille Jukola1995 maastoon ja ehkä hieman saunomaan, mutta mitenkäs kävikään… pääsi aivopieru.
Mitäs jos järjestäisi kutsukilpailun? Ei oo oikein mitään
tekemistä? Tää vois olla ihan hassunhauska idea? Lähtisivätkö seurat mukaan, entä
huiput? Tuletko mukaan jos pistetään kemut pystyyn? Kun tarpeeksi moni kysymys
sai vastauksekseen kyllä ja kun yksi kumppani toisensa perään piti tätä hyvänä
ideana, niin kappas vaan kuinkas tässä kävikään. Projekti Jukola 1995 uudelleen
juoksu nousi siivilleen.
Iso kiitos kuuluu OK Trianin seuraväelle, joka lähti mukaan
toteuttamaan kisaa. Talkoolaisten iso sydän ja tekeminen oli ihailtavaa.
Erityiskiitos Magnus Ådahlille, maanomistajalle, niin lämmintä ja huomaavaista kumppanuutta
saa etsiä. Lato siistiytyi, paikat raivattiin kuntoon ja vielä rengas löytyi
tapahtumajärjestäjän autoon kaiken kukkuraksi. Niin ja nauttihan mies itsekin
Jukolan avausosuudesta pimeässä Sipoonkorven yössä.
Ja sitten tämä melkoinen Puuha-Petejen ja Pirkkojen tiimi. Ei varmaan toista löydy tästä maasta. Isot sydämet kaikilla ja intoa kuin ilmaa ilmapalloissa. Severi Eerola ja Eerola Production tiimi; Riikka, Heikki, Camilla, Lotta eikä mitenkään vähäisimpinä kevytjalkaiset Konsta ja Teemu juoksukameroineen. TV-toteutuksen taso se vain nousee ja aina keksitään jotain pientä uutta, joka vie lähetyksiämme ja lajia eteenpäin. Tommi Uusimäki mister Routamap, GPS-käppyröineen, mutta myös tässä projektissa ihan karttatiedostoineen, on sellainen duracell, että hymy ei hyyvy. Tulospalveluvelhomme ja monitaitaja Timo Kokkens Kokko jaksaa vaan, vaikka nuoreksi mieheksi eli viisikymppiseksi voisi luulla jo rauhoittuvan, mutta eikös jotain ihan muuta. Virtasen Vilistä kuoriutuu pikkuhiljaa moottoriturpa, sillä pieteetillä kuulutushommat taipuivat läpi yön. Kiitos myös Laajasalon opistolle kumppanuudesta. Opiskelijoille varmasti ones in a life time kokemus ja ainakin omasta puolestani jatkoa kumppanuudelle tulee seuraamaan. Kiitokset Maria Rantalalle ja Otto Simosakselle seurasta selostamossa. Aivan varmasti tullaan jatkamaan samoissa hommissa myös tulevaisuudessa. Huoltopäällikkömme Niskasen Mikko ja virallinen valvoja Lipposen Jouni ansaitsevat myös kiitoksensa. Niin ja eikä unohdeta tapahtuman tunnelman vangitsijoita, Jarmo Koskelaa ja Henrik Lundia, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Mutta erityskiitos kuuluu urheilijoille, seuroille ja myös kotisohvien yleisölle. Me lähdimme toteuttamaan jotain omaan Jukola-kaipuuseemme ja huomasimme, että myös te otitte sen omaksenne. Kiitos siitä teille. Monet viestit, hymyt ja sanat ovat lämmittäneen todella paljon. Me olimme mukana isolla sydämellä rakkaudesta lajiin, niin tekin.
Katse on nyt tulevaisuudessa eli syksyssä. Oikean Reitin kalenteri ammottaa vielä koronatyhjyyttä kesä-heinäkuun ajan, mutta syksy näyttää valoisammalta. Haasteita tulee olemaan aivan varmasti, sillä korona asettaa haasteita erilaisten tapahtumien ja projektien rahoittamisen suhteen. Ei kuitenkaan vaivuta epätoivoon vaan uskotaan tulevaan. Fakta on varmasti se, että monella sektorilla rahoitusten kasaan saaminen on haastavaa, ellei jopa haastavampaa kuin aikaisemmin. Tämä koskee niin seuratoimijoita, kuin eri yrityskumppanuuksia. Oikea Reitin filosofia on tukea ruohonjuuritason toimintaa tuomalla tapahtumiin ja projekteihin lisäarvoa oman toimintamme kautta. Tämä vaatii paitsi itsensä likoon laittamista, myös taloudellisia kumppaneita. Kyseessä on monen toimijan työ, ei pelkkä harrastus. Isolla sydämellä tehdään, mutta myös oma arvomme tunnistetaan.
Mennyt kevät on ollut erittäin haastava isolle joukolla kaltaisiani
yrittäjiä. Enpä olisi uskonut mitä voi yhdessä viikossa tapahtua, kun
maaliskuun puolessa välissä lensin Östersundiin selostamaan kansainvälisen Paralympialiiton
ampumahiihdon MM-kilpailujen tv-lähetystä. Kaikki oli valmista kilpailujen alkuun
ja selostaja tehnyt taustakartoitukset ja kuulut urheilijoiden viimehetken
tunnelmat.
Sitten kun aamulla hotellilla heräät uutiseen kilpailujen perumisesta, onkin
kaikki sen jälkeen ollut aivan jotain muuta kuin suunniteltua toteutusta.
Tapahtumat, kilpailut ja tv-tuotannot peruuntuivat yksi toisensa jälkeen ja
omankin jaksamisen kanssa oli siinä vaiheessa tekemistä. Mitä minä nyt teen,
miten eteenpäin?
Kun nyt kalenteri on tyhjentynyt ja olen ns
väliinputoajayrittäjä eli ei oikein tukia ole ollut tuota kaupungin 2000 euroa
enempää luvassa, on välillä tuntunut, että seinät kaatuu päälle. Tuet ovat edellyttäneet
uusien kehitysprojektien käynnistelemistä. No kai tässä voisi jotain
kehittääkin, mutta ongelma on se, että siihen pitäisi sijoittaa omaa rahaa
kiinni, ja nyt kun sitä ei tule, niin mistä sitä taiotaan. No eteenpäin on
katsottava ja toivottava että toiminta elpyy takaisin sille tasolle, jolle
tässä päästiin.
No kun aikaa on, niin silloin yleensä näiden korvien välissä alkaa rattaat rullaamaan hieman sinne sun tänne. On ollut todella kiinnostavaa ja innostavaa olla mukana aloittamassa O-studiota, suunnistuksen omaa podcastia yhdessä Liikupin poikain kanssa. Ensimmäiset jakso on saatu maailmalle ja koko ajan opitaan uutta. Koskaan ei olla tehty ja taas tehdään. Kiitos jo mukana olleille vieraille ja tietysti koko tiimille (tänks KP, Otto, Antti, Ema ja JP) ?. Toivottavasti myös te kuuntelijat olette nauttineet.
Kun hallitus kirjasi koronarajoituksien avaamisesta vaiheittain toukokuun alussa, niin eihän tässä voinut muuta kuin laittaa rattaat pyörimään. Hollolan maastotriathlon muuttui yksipäiväisestä kaksipäiväiseksi tapahtumaksi ryhmälähdöin. Ja kiinnostusta on ollut. Mukavasti on ilmoittautumisia tullut. Nyt kun kelit vielä lämpenevät, niin eiköhän kuntoilijatkin uskallaudu viivalle testaamaan kevätkuntoaan. Kisa taitaa olla koko Suomen ensimmäinen triathlontapahtuma.
Isoin hypetys on ollut sitten meidän aivopierun eli Jukola 1995 uudelleen juoksun ympärillä. ? Aluksi piti vaan fiilistellä oman seuran porukalla 25 vuotta vanhoja ratoja ja kisaa, mutta siitähän se idea sitten lähti. Nyt tehdään sitten kutsukisaa niin Venloille kuin Jukolan Jusseille ja kaiken kukkuraksi tietysti kaikilla herkuilla eli GPS-seurannat ja ISTV -lähetys. Kiitos rakkaat yhtä hullut ystävät Severi, Timo ja Tommi. Kiitos myös nyt mukaan lähteneet kumppanit. Pienikin tuki on todella tärkeää ja motivoi tekemään. Isolla sydämellä rakkaudesta lajiin tehdään pientä ja toivottavasti myös kaunista.
Me tekijät tietysti toivomme, että mahdollisimman moni löytää
itsensä ISTV:n lähetyksen äärestä lauantaina 13.6. klo 13 kun Venlat kirmaavat
uudestaan 18. Venlojen viestin ja sitten illalla klo 23 on 47. Jukolan viestin
uusinnan aika.
Miltä kesä sen jälkeen näyttää? No rehellisesti sanoen vielä
hyvin epävarmalta. Täysi kalenteri on muuttunut tyhjäksi ja syksyn tapahtumien
osalta ollaan odottavalla kannalla. Joustamista tämä tulee vaatimaan meiltä
kaikilta. Toivottavasti kuitenkin kokoanisuus on plussan puolella kun syksyllä
(luultavasti tuolloin) rustaan seuraavaa blogitekstiä. ?
Toisaalta nyt on aikaa vaikka meloa Porvoonjoki päästä päähän tai pyöräillä
mummolaan.
Kevät on pitkällä ja monella tapaa toimintamme pitäisi olla aktiivisimmillaan, mutta toisin on tilanne. Koronavirun epidemia on kuitenkin vaikuttanut toiminataan aika rajulla kädellä. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään kevät kuukausien osalta ja kesänkin osalta elämme vahvaa epävarmuuden aikaa.
Vauva- ja perheuintitoiminta on tämän kevään osalta peruttu
nyt kokonaan. Uimahallin ovet pysyvät säpissä koko kevään, joten uimaan
päästään sitten ensi elo-syyskuun vaihteessa. Näin pitkää uintitaukoa ei
pikku-uimareille ole koskaan ennen tullut.
Toivottavasti ammeissa ja omissa altaissa on vesi saanut kyytiä.
Uimapaikat säilyvät sellaisenaan, mikäli perheet niin toivovat. Uimareille on
laitettu omaa postia asiasta.
Tapahtumarintamalla korona on ollut toiminnalle melkoinen
kuolinisku. Kevääseen oli viritelty jo uuttakin tapahtumaa. Aprilli-viesti jäi
toteutumatta, kuten aika moni kuulutus- ja selostuskeikka tältä keväältä.
Mielenkiintoisimman episodin koin kansainvälisen paralympialiiton ampumahiihdon
MM-kisoissa Östersundissa. Päästyäni paikalle valmistelin jo tv-selostuksen
rytmityksiä ja taustoituksia. Aamulla kun heräsin hotellilla työpäivään, olikin
ensimmäinen uutinen kilpailujen peruminen. Reissusta tuli melkoinen pikavisiitti.
Kokematta jäivät myös Opiskelijoiden MM-hiihtosuunnistukset, Barents-Games ja Stadi-sprinttiviikonloppu.
Viestiliiga ei päässyt pyörähtämään käyntiin ja kun vielä Jukolan viestikin
siirtyi vuodella eteenpäin, niin nyt tätä kirjoitellessa ei kalenterissa ole
merkintöjä ennen kesäkuuta. Saa nähdä miten kesän käy…
Työn alla on ollut myös iso lähes 1000 opettajan Liikkuva ja
oppiva yhteisö -seminaari, joka myös pompsahti tältä huhtikuulta nyt vuodella
eteenpäin, joten katseet on sekin osalta käännetty tulevaisuuteen. On siis koetettava
kehittää sinnekin jotain uutta. Uuttahan on ainakin opetuksen siirtyminen
verkkoon ja etäyhteyksin päähän. Uhka vai mahdollisuus? Varmasti se mitä eniten
kaipaavat niin opettajat kuin oppilaatkin, ovat sosiaaliset kohtaamiset ja
vuorovaikutus. Ehkä osaamme arvostaa niitä enemmän tämän kriisin jälkeen. Koululaisprojekteista itseltäni peruuntui
perinteinen hauholaisten leirikoulureissu Ahvenanmaalle. Katse on senkin osalta
siirretty tulevaisuuteen.
Mutta tulevaisuuteen pitää uskaltaa katsoa positiivisesti ja
rohkeasti. Panostetaan niihin asioihin, joihin voimme ja kehitellään samalla
uusia juttuja. Kevään mittaan kannattaa olla siis kuulolla. Syksyyn on vielä
pitkä matka, mutta tässä vaiheessa niin Hauhon Jokamiestriathlonin kuin Evo
Trail weekendin järjestelyt etenevät normaaliin tapaan. Laitahan siis 5.8. ja
26.-27.9. kalenteriin. Hollolan maastotriathlon on suunniteltu kesän alkuun
7.6., mutta se osalta seuraan nyt tilannetta ja toukokuussa tiedotan mitä tulee
tapahtumaan. Ideoita on jo muhimassa, jos muutoksiin joudutaan turvautumaan.
Tsemppiä kaikille arkeen ja jaksamista. Uskokaamme
positiivisesti tulevaisuuteen ja luvatkaamme toisillemme, että suosimme suomalaista
ja osallistumme ahkerasti tapahtumiin. Se tervehdyttää meidän kaikkien
hyvinvointiamme.
(Lehdistöteidote) Suomen Suunnistusliitto palkitsi vuoden 2019 parhaita Pajulahdessa valtakunnallisen suunnistusseminaarin yhteydessä. Lammilainen Mikko Reitti palkittiin Vuoden suunnistushenkilönä.
Suomen
Suunnistusliiton toimitusjohtaja Mika Ilomäki toteaa Reitin nostaneen
suunnistuksen esille oman toimintansa kautta hyvinkin monipuolisesti.
–
Mikko
on tehnyt laajasti ja pitkään töitä suunnistuksen eteen. Me suunnistajat olemme
tottuneet kuulemaan hänen ääntään kuuluttajana kisapaikoilla niin kansallisissa
kilpailuissa kuin Huippuliigan, rastiviikkojen, Maailmancupien ja Jukolan
viestin tunnelman luojana. Erityisesti nyt kahtena viime vuotena Mikon
ansioihin kuuluu ehdottomasti Viestiliigan uusi tuleminen. Mikon rooli
viestiliigan ja viestikulttuurin uudelleen kehittäjänä on ollut todella
merkittävä. Viestiliigan toteutus on hienolla tavalla lisännyt suunnistuksen
medianäkyvyyttä uudella alustalla uusia katsojia tavoittaen, kertoo Ilomäki
perusteluissa Reitin valinnalle vuoden suunnistushenkilöksi.
Reitin katse on jo vahvasti käännetty
tulevaan uuteen suunnistuskauteen. Kehitystyö ei jää paikolleen, vaan uusia
tuulia on tulossa kaudelle 2020.
– Olen otettu tästä huomionosoituksesta.
Kuuluttajana olen pyrkinyt kehittymään ja kehittämään itseäni koko ajan. Pyrin
tasapuolisuuteen kaikkia tapahtuman osallistujia kohtaan ja haluten säilyttää
innostavan ja kannustavan fiiliksen omassa työssäni. Viestiliigan osalta
minulla on ollut ilo työskennellä innovatiivisen ja motivoituneen tiimin
kanssa. Sitä työtä on hyvä jatkaa, vaikka haasteitakin tietysti on, toteaa
Reitti palkinnostaan.
Suomen Suunnistusliiton palkitsemat vuoden 2019 parhaat: Vuoden suunnistaja: Venla Niemi, Tampereen Pyrintö Vuoden pyöräsuunnistaja: Marika Hara, Koovee Vuoden hiihtosuunnistaja, Tero Linnainmaa, Kyrös-Rasti Vuoden tarkkuussuunnistaja: Pinja Mäkinen, Angelniemen Ankkuri Vuoden suunnistusvalmentaja: Petteri Kähäri, maajoukkuevalmentaja 2019 Vuoden suunnistusseura: Jämsän Retki-Veikot Vuoden ohjaaja: Jorma Laukkanen, Kouvolan Suunnistajat Vuoden suunnistushenkikö: Mikko Reitti, OK Trian Vuoden ratamestari: Jarkko Liuha ja Petteri Laitinen, Kangasala SK, Jukola 2019 Vuoden seuravalmentaja: Kari Jussila, Tampereen Pyrintö Vuoden kasvattajaseura: LYNX Vuoden kartoittaja: Arvo Paulin Vuoden huippusuunnistuksen taustatuki: Reijo Mattinen, Joutsenon Kullervo Vuoden PR-teko tai tapahtuma: Helsingin maailmancup, Senaatintori, Helsingin Suunnistajat Kunniamaininta: Rauno Ropponen
Tehotreenit starttaavat to 7.9.2017 klo 18.15-19.15 Pasaapelin salissa Lammilla.
Tänä vuonna mukaan pääsee 8e kertamaksulla. Tunnit pidetään kolmen viikon jaksoissa ja 20 eurolla treenaat kokonaisen yhden jakson. Maksut käteisellä ohjaajalle.
Kolme ensimmäistä viikkoa nyrkkeillään Mikon BoxFit-tunneilla. Seuraavat kolme kertaa vuorossa on Eevamarin Bungee ja sen jälkeen kolmesti Päivin Hikitreeni.
”Suomen rennoin triathlon”, ”Maailman mukavin triathlontapahtuma”. Näilläkin lausahduksilla osallistujat ovat luonnehtineet Hauhon jokamiestriathlonia. Aika mairittelevia ilmauksia, vaan mikäpä on aurinkoisessa säässä nauttia kirkonkylän maalaistunnelmasta, pyöräillä viljapeltojen halki ja juosta Vanhan Raitin pullantuoksuisilla kujilla yleisön kannustaessa.
Viidentoista vuoden järjestelykokemuksella voi sanoa, että osaava talkooporukka, hyvät yhteistyökumppanit ja iloiset kilpailijat tekevät myös järjestämisestä rentoa ja mukavaa.
Vain kaksi kertaa on kisan aikana satanut, ennen kisaa ehkä useammin. Tänäkin vuonna kilpailukeskusta pystytettiin kaatosateessa ja mutta pari tuntia ennen starttia aurinko pilkahti esiin. Kisan aikana sää oli mitä mainioin!
Viisitoista vuotta sitten Hauhon jokamiestriathlon järjestettiin Hauhon Sisun suunnistajien kunnalle tarjoamana ostopalveluna. Osallistumismaksua ei ollut ja tavoitteena oli päästä lähinnä itse kokeilemaan triathlonia seurakavereiden kanssa. Heti ensimmäisellä kerralla mukana oli kuutisenkymmentä osallistujaa ja siitä se ajatus sitten lähti…
Viime vuodet osallistujamäärä on pyörinyt reilussa 200:ssa (tänä vuonna ilmoittautuneita oli 256) ja huippuvuosina jouduttiin kisalle määrittelemään osallistujakatto, jotta kaikkien pyörät saadaan mahtumaan vaihtoalueelle. Lähtöjä on porrastettu ja pieniä viilauksia tehty kisareittiin ja toimintoihin, mutta pitkälti mennään kuitenkin samalla kaavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Leppoisa, hyvän mielen ja matalan osallistumiskynnyksen tunnelma on pyritty säilyttämään vuodesta toiseen. Osallistujien palautteen perusteella siinä on myös onnistuttu.
”Prkl, ennen tässä kerkisi viinapullon juomaan kisaa seuratessa, nyt kun käy vessassa niin kaikki on jo menneet” tuumasi isäntä Vanhalla Raitilla. Alkuvuosista on siis joko isännän liikkeet hidastuneet tai kilpailijoiden vauhti kasvanut. Tuloksia ei enää lasketa ruutupaperin ja sekuntikellon kanssa, mutta voittajien ajat ovat alusta saakka pyörineet puolen tunnin molemmin puolin. Kärkipään meno on huimaa, mutta terävimmän kärjen takana on nähty milloin kukkakoreja fillareiden kyydissä, milloin lätkäkypäriä pyöräilijöiden päässä – iloista, hauskaa ja rentoa meinikiä jossa suurimpana tavoitteena on itsensä voittaminen.
Hauholaiset ovat iloisia, kun kylällä tapahtuu ja vuosi vuodelta yleisöä saapuu enemmän paikalle varta vasten kisaa seuraamaan. Vanhan Raitin varrelle kokoonnutaan naapureiden kanssa istumaan ja seuraamaan ohitse juoksevaa kilpailijoiden virtaa. Tuoksuipa tänä vuonna juoksureitin varrella pullakin ja kaikui musiikki, eli Vanhan Raitin tunnelma oli kilpailijoiden kaikkien aistien nautittavissa. Kyläläiset ovat innostuneet myös pitämään kahviota kisakeskuksessa. Kaikenlainen markkinahenkisyys ja yhteisöllisyys tapahtuman ympärillä onkin oikein tervetullutta.
”Siinä se apteekin-Marikin juoksee!”
Alunperin hauholaisia liikuttamaan perustettu tapahtuma kasaa nykyää osallistujia ympäri Etelä-Suomen. Hauholaisia oli lähtöviivalla tänä vuonna alle 10. Enemmänkin mahtuisi mukaan niitä ”apteekin-Mareja” ja ”naapurin-Iidoja” joita kyläläiset toivovat näkevänsä reitin varrella ja jotka voisivat kerran kesässä kokeilla triathlonin ihanuutta. Viidentoista vuoden ajan yksi hauholainen on ollut uskollisesti lähtöviivalla; Hauhon Sisun Markku Viinikka on ainoa kilpailija, joka on startannut jokaiseen järjestettyyn kisaan! Nyt on kaikilla hauholaisilla (ja tietysti muillakin!) sopivasti vuosi aikaa opetella uimaan, käydä lenkillä ja ottaa tavoitteeksi osallistuminen 1.8.2018 kisattavaan, kuudenteentoista Hauhon jokamiestriathloniin.
Lähde mukaan haastamaan itseäsi ja kavereitasi kesän rennoimpiin triathlontapahtumiin.
Ilmoittautuminen VI Hollolan maastotriathloniin ja viidettätoista kertaa järjestettävään Hauhon jokamiestriathloniin on avattu osoitteessa http://ilmoittaudu.oikeareitti.net
Hollolassa kisataan juhannuksen jälkeen keskiviikkoiltana 28.6.2017 Matkat ovat vanhat tutut. Tarjolla on niin haastavaa pitkää matkaa kuin lyhyempää ihan jokaiselle sopivaa matkavaihtoehtoa. Uutuutena sarjatarjonnasta löytyy nyt lyhyellä matkalla kuntosarjat miehille ja naisille.
Hollolan maastotriahlonin reitti upeine polkuineen ja noipeine urineen tarjoaa haastetta yhtä lailla kokeneille triathlonisteille kuin myös ensikertalaisille.
Hauholla kisataan perinteisesti elokuun alussa, aina juuri ennen koulujen alkua. Tänä vuonna kisapäiväksi valikoitui keskiviikkoilta 2.8.2017. Tuttuun tapaan Hauhon kirkonkylä täyttyy tuolloin tennelmasta ja liikunnan riemusta. Pidä varasi jos haluat mahtua mukaan. Viimeisen 2 vuoden aikana tapahtuma on myyty loppuun ennen ilmoittutumisen päättymistä. Suomen rennoin triathlon kutsuu sinut mukaan!
Ilmoittudu jo nyt ja tule mukaan rentoihin jokamiehen ja -naisen triahtlontapahtumiin. Näissä pärjäät vaikka jopolla!