Muutosten syksy

Juuri nyt elellään syksyn märimpiä aikoja ja Oikean Reitin toiminnassa myös hiljaisempaa aikaa. Moni onkin ehkä ihmetellyt mitä nyt on menossa ja ehkä jo kuullutkin syksyn tuomista pienistä muutoksista.

Tähän syksyyn lähdettiin hieman uusista asetelmista, kun Mikko päätti ottaa irtioton vanhasta arjestaan ja hypätä kokonaan yrittäjyyden vietäväksi. Näin Hauhon Yhtenäiskoulun oppilaat saavat henkäistä helpotuksesta, kun Mikko ei kokopäiväisesti ole heitä siellä liikuttamassa. Tosin kyllähän siellä on tullut jo muutamaan otteeseen piipahdettua, pikku kullannuppuja virkistämässä. Syksyllä kuuluteltiin koululaisten yleisurheilukisoissa ja järjestettiin jo kolmas Hauho Liikkuu -liikuntatapahtuma. Aivan upeana tsempparina muuten toimi maailmanmestari Amanda Kotaja.

Syksy on ollutkin hyvin monimuotoinen ja monipuolinen. Erilaisia projekteja on tullut ja mennyt ja tekemistä on riittänytkin. Joku vääräleuka onkin tokaissut, että eihän tuossa enää ehtisi koulussa käymäänkään. Olkoon se hyvä merkki siitä, että yrittäjän arjessa työtehtäviä on ollut ja tulee myös olemaan.

No mitä syksyyn on sitten kuulunut. Elokuun pääprojekti oli ehdottomasti ensimmäistä kertaa järjestetyn Valtteri Bottas Duathlon -tapahtuman kilpailujärjestelyiden organisointi ja toteutus. Urakka oli iso ja siitä selvittiin hienosti. Kiitos yhteistyöstä kuuluun Pajulahden porukoille ja tietysti Valtterille taustajoukkoineen. Vielä kun samaan viikonloppuun osui nuorten suunnistajien huipputapahtuma Nuorten Jukola Porvoossa oman seurani OK Trianin isännöimänä, niin tekemistä riitti lähes kellon ympäri. Molemmat tapahtumat onnistuivat hienosti. Erityisesti areenatuotannolliset kokonaisuudet nettitv-lähetyksiä myöden olivat todella hyvät. Niistä voi olla aidosti ylpeä.

 

Syyskuussa hypättiinkin sitten ihan eri projektin kimppuun, kun saimme järjestely-vastuun Hämeenlinnan kaupungin opettajien koulutuspäivän koordinoinnista. Mel-koinen urakka olikin edessä, kun pajalukujärjestys yli 100 pajan tarjonnalla pistettiin kasaan ja yhteistyössä Evention kanssa muokattiin ensimmäistä kertaa ilmoittautu-misjärjestelmä, josta opettajat saivat oman lukujärjestyksensä valintojen mukaan. Hienosti soljuivat yli 500 opettajaa pajasta toiseen ja kokonaisuus sai hyvän vastaanoton.

Näiden isompien projektien lisäksi tietysti vauva- ja perheuinti polskuttaa viikoittain aina sunnuntai- ja maanantai-iltaisin. Uinneissa on mukana tällä hetkellä upea lähes 100 uimarin joukko vanhempineen. Tehotreeni kokivat tälle talvea uudistuksen. Nyt yhteistyössä FysioEeviksen Rauhamäen Eevamarin ja Terveysräätäli Kankaanmäen Päivin kanssa vuoroon vedetään 3 viikon jaksoja omilla teemoillamme. Mukana on hikoillut n 10-15 jumppaajan joukko. enemmänkin Pasaapelin saliin mahtuisi, joten rohkeasti vaan mukaan. Niin ja onhan sitä toki LASB:n taustajoukoissa tullut myös häärittyä. Säbä on parasta paikanpäällä.

Nyt katseet on jo talvessa ja hiihtolajeissa. Marraskuun alussa suihkitaan kisakausi käyntiin Imatran FIS-hiihtojen merkeissä ja marraskuu huipentuu Rukan maailmancup avaukseen. Siellä muuten kuuluttamon tiimin muodostavat Mikon kanssa Pirjo Muranen ja Anssi Koivuranta. Aikamoista setti tarjolla. Kirjoitellaan kevättalvesta sitten joulun aikoihin.

Jotain uuttakin ensi vuodelle on tapahtumatuotannon puolelta tulossa, joten kannattaa olla hereillä mitä ensi vuonna keksitään ja missä kaikessa ollaan mukana. Syksyn sade ropisee ikkunaan ja illat pimenevät. Ei anneta sen masentaa, vaan painetaan ilolla ja uudella energialla eteenpäin.

Tykkää ja jaa:

Tehotreenit alkavat

Tehotreenit starttaavat to 7.9.2017 klo 18.15-19.15 Pasaapelin salissa Lammilla.

Tänä vuonna mukaan pääsee 8e kertamaksulla. Tunnit pidetään kolmen viikon jaksoissa ja 20 eurolla treenaat kokonaisen yhden jakson. Maksut käteisellä ohjaajalle.

Kolme ensimmäistä viikkoa nyrkkeillään Mikon BoxFit-tunneilla. Seuraavat kolme kertaa vuorossa on Eevamarin Bungee ja sen jälkeen kolmesti Päivin Hikitreeni.

Tykkää ja jaa:

Suomen rennoimmasta maailman mukavimmaksi

”Suomen rennoin triathlon”, ”Maailman mukavin triathlontapahtuma”. Näilläkin lausahduksilla osallistujat ovat luonnehtineet Hauhon jokamiestriathlonia. Aika mairittelevia ilmauksia, vaan mikäpä on aurinkoisessa säässä nauttia kirkonkylän maalaistunnelmasta, pyöräillä viljapeltojen halki ja juosta Vanhan Raitin pullantuoksuisilla kujilla yleisön kannustaessa.

Viidentoista vuoden järjestelykokemuksella voi sanoa, että osaava talkooporukka, hyvät yhteistyökumppanit ja iloiset kilpailijat tekevät myös järjestämisestä rentoa ja mukavaa.

Vain kaksi kertaa on kisan aikana satanut, ennen kisaa ehkä useammin. Tänäkin vuonna kilpailukeskusta pystytettiin kaatosateessa ja mutta pari tuntia ennen starttia aurinko pilkahti esiin. Kisan aikana sää oli mitä mainioin!

Viisitoista vuotta sitten Hauhon jokamiestriathlon järjestettiin Hauhon Sisun suunnistajien kunnalle tarjoamana ostopalveluna.  Osallistumismaksua ei ollut ja tavoitteena oli päästä lähinnä itse kokeilemaan triathlonia seurakavereiden kanssa. Heti ensimmäisellä kerralla mukana oli kuutisenkymmentä osallistujaa ja siitä se ajatus sitten lähti…

Viime vuodet osallistujamäärä on pyörinyt reilussa 200:ssa (tänä vuonna ilmoittautuneita oli 256) ja huippuvuosina jouduttiin kisalle määrittelemään osallistujakatto, jotta kaikkien pyörät saadaan mahtumaan vaihtoalueelle. Lähtöjä on porrastettu ja pieniä viilauksia tehty kisareittiin ja toimintoihin, mutta pitkälti mennään kuitenkin samalla kaavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Leppoisa, hyvän mielen ja matalan osallistumiskynnyksen tunnelma on pyritty säilyttämään vuodesta toiseen. Osallistujien palautteen perusteella siinä on myös onnistuttu.

”Prkl, ennen tässä kerkisi viinapullon juomaan kisaa seuratessa, nyt kun käy vessassa niin kaikki on jo menneet” tuumasi isäntä Vanhalla Raitilla. Alkuvuosista on siis joko isännän liikkeet hidastuneet tai kilpailijoiden vauhti kasvanut. Tuloksia ei enää lasketa ruutupaperin ja sekuntikellon kanssa, mutta voittajien ajat ovat alusta saakka pyörineet puolen tunnin molemmin puolin. Kärkipään meno on huimaa, mutta terävimmän kärjen takana on nähty milloin kukkakoreja fillareiden kyydissä, milloin lätkäkypäriä pyöräilijöiden päässä – iloista, hauskaa ja rentoa meinikiä jossa suurimpana tavoitteena on itsensä voittaminen.

Hauholaiset ovat iloisia, kun kylällä tapahtuu ja vuosi vuodelta yleisöä saapuu enemmän paikalle varta vasten kisaa seuraamaan. Vanhan Raitin varrelle kokoonnutaan naapureiden kanssa istumaan ja seuraamaan ohitse juoksevaa kilpailijoiden virtaa. Tuoksuipa tänä vuonna juoksureitin varrella pullakin ja kaikui musiikki, eli Vanhan Raitin tunnelma oli kilpailijoiden kaikkien aistien nautittavissa. Kyläläiset ovat innostuneet myös pitämään kahviota kisakeskuksessa. Kaikenlainen markkinahenkisyys ja yhteisöllisyys tapahtuman ympärillä onkin oikein tervetullutta.

”Siinä se apteekin-Marikin juoksee!”

Alunperin hauholaisia liikuttamaan perustettu tapahtuma kasaa nykyää osallistujia ympäri Etelä-Suomen. Hauholaisia oli lähtöviivalla tänä vuonna alle 10. Enemmänkin mahtuisi mukaan niitä ”apteekin-Mareja” ja ”naapurin-Iidoja” joita kyläläiset toivovat näkevänsä reitin varrella ja jotka voisivat kerran kesässä kokeilla triathlonin ihanuutta. Viidentoista vuoden ajan yksi hauholainen on ollut uskollisesti lähtöviivalla; Hauhon Sisun Markku Viinikka on ainoa kilpailija, joka on startannut jokaiseen järjestettyyn kisaan! Nyt on kaikilla hauholaisilla (ja tietysti muillakin!) sopivasti vuosi aikaa opetella uimaan, käydä lenkillä ja ottaa tavoitteeksi osallistuminen 1.8.2018 kisattavaan, kuudenteentoista Hauhon jokamiestriathloniin.

Terhi

Tykkää ja jaa:

Hollolan maastotriathlon takana

116 kisaajaa starttasi eilen VI Hollolan maastotriathlonille. Sää suosi sekä kilpailijoita että järjestäjiä ja saimme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta kesäillasta. Järjestäjän näkökulmasta katsottuna kaikki sujui hienosti. Hollolan maastotriathlonin reittiä on sanottu Suomen kauneimmaksi triathlonreitiksi ja kun katselee kameraan tarttuneita kisakuvia, voi kyllä yhtyä näihin kilpailijoiden sanoihin. Mikäpä on järjestäessä tällaista hyväntuulista tapahtumaa näissä maisemissa!

116 osallistujaa on mukava määrä arki-illan tapahtumalle. Toki samalla järjestelyvaivalla mukaan mahtuisi tuplasti enemmän innokkaita triathlonisteja. Alkukesän viileät vedet luonnollisesti karkottavat monta kuntoilijaa, kun lämpömittari ei vielä vedessä kohoa niin korkealle että edes lyhyen matkan 300 metriä olisi mukava uida ilman märkäpukua. Milloinkahan meitä suosisi aikainen ja lämmin alkukesä?

Ensi vuoden tapahtuman osalta kaikki on vielä avoinna. Oikea Reitti Oy että Hollolan Urheilijat tekevät jo nyt työtä 16.-17.6.2018 Hollolassa kisattavan Lahti-Hollola Jukolan järjestämiseksi. Suuren tapahtuman järjestelyt vähintäänkin siirtävät Hollolan maastotriathlonin ajankohtaa myöhäisempään kesään. Katsotaan millaisiin lopputuloksiin pääsemme syksyn aikana käytävissä keskusteluissa. Toivottavasti tapaamme ensi kesänä monta triathlonin harrastajaa Jukolan viestissä!

Lopuksi vielä lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, tapahtuman järjestelyissä mukana olleille, osallistujille ja yleisölle. Tehtiin jälleen kerran yhdessä mukava triathlonilta!

Terhi

Tykkää ja jaa:

Luontoon.fi

Äänet, tuoksut, hiljaisuus, kohtaamiset, muodot, tunnelmat, maut, kaikki luonnon monimuotoisuuden ihanuudet ovat koettavissa monella tapaa. Rauhalliset kävely- tai juoksulenkit pienillä poluilla kauniissa maisemassa, maastopyöräily poluilla ja hiekkateillä, suunnistus rastilta rastille , vaeltaminen jylhissä maisemissa, soutelu kotoisalla mökkijärvellä, melonta mutkittelevalla joella tai purjehtiminen aavalla merellä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Niin paljon löytyy mainioita tapoja tutustua monimuotoiseen luontoomme.
Itse hurahdin kertaheitolla ystäväni ansiosta uuteen lajiin. Swimrun tai kuten kotoisasti voitaisiin todeta –  uintijuoksu tuo luonnon suoraan syliin. Kun molskauttaa uuteen lampeen, ui hetken ja pysähtyy sitten vedestä käsin ihailemaan maisemia ja auringonvaloa puiden takaa, ei voi kuin huokaista, miten kaunis kesäinen luonto on. Juoksennellessa pieniä rantapolkuja kohti uutta uintiosuutta, saattaa matkalla kohdata vaikka jänöjussin tai jopa majavan niin kuin meille viime viikolla kävi.
Kiire unohtuu, sillä veteen mennään rauhallisesti ja turvallisesti rantaa tunnustellen. Samoin tehdään vedestä uuteen rantaan noustessa. Swimrun-reissuun on hyvä lähteä kaverin kanssa, sillä vesillä ja maastossa liikkuessa ei voi koskaan tietää mitä sattuu ja silloin on hyvä olla apua lähellä. On myös hyvä tehdä etukäteen suunnitelma, miten aikoo edetä. Kuinka paljon jaksaa ja haluaa juosta sekä uida.
Enpä olisi uskonut, että Evon luonto avautuu minulle näin uudella tapaa, kun juostiin järveltä toiselle ja välillä virkistäydyttiin uimalla.  Suomi on täydellinen paikka tällaiselle lajille. Pieniä saaria on siellä täällä. Niemenkärjet ja lahdenpoukamat ovat osa kansallista järvimaisemaamme. Pienellä vilkaisulla Ydin-Hämeen alueen karttoihin, löytyy monta mainiota reittiä, jotka kiertämällä tulee koettua lähialueen luonto aivan uudesta näkövinkkelistä.

Molskis ja loiskis!
Mikko

Tykkää ja jaa:

Unelmista totta

Kun Iivo Niskanen nousee maailmanmestarina korkeimmalle korokkeelle kymmentuhatpäisen yleisön heiluttaen Suomen lippuja ja huutaen hänen nimeään Lahden torilla, kokee hän sen mistä hän on unelmoinut. Pikkupojan haave, unelma on täyttynyt. Hän on maailman paras. Hän kulkee idolinsa jalanjäljissä, samalla näyttäen polkua tulevaisuuden sankareille. Antaen unelman jollekin pikkupojalle tai -tytölle.

Kun seison siinä viiden metrin päässä mestarista ja seuraan, kuinka hän elehtii, nauttii ja kokee unelmansa täyttyvän, olen etuoikeutettu. Lahden torin täyttänyt yleisö ja Iivo itse, elävät mukana jokaisessa sanassa, jotka saan kuuluttajana tuossa mahtavassa tilaisuudessa sanoa: – Winner, the FIS gold medalist and the world champion, representing Finland. Voittaja, kultamitalisti ja maailmanmestari… Elän samalla myös itse omaa unelmaani. Hetkeä, joka tätä kirjoittaessakin nostaa ihokarvat pystyyn ja kylmät väreet kulkevat selkärannassa. Kuinka hienolta se tuntuu, kun saan läheltä seurata urheilijan ilon hetken, joka piirtyy hänen muistinsa syövereihin ikuisiksi ajoiksi ja jolla on myös merkitystä laajemminkin. Miten torin täyttänyt yleisö hullaantuu ja kokee tuon hetken omakseen. Kuinka hetki yhdistää niin kaikki urheilijan ympärillä olleet ihmiset yhä tiiviimmäksi joukoksi mutta samalla myös yhdistää meitä kaikkia suomalaisia. Hetki, jolloin niin moni asia kokee täyttymyksensä. Työ, odotus, taistelu, usko ehkä jopa rakkaus. Olo on kuin olisi kolmannessa ulottuvuudessa.

Iivo todisti monelle, että unelmista voi tehdä totta, kun todella haluaa ja määrätietoisesti pyrkii tavoitteeseensa. Iivon unelma oli voittaa maailmanmestaruus kotikisoissa ja hän myös teki sen. Matkalla on ollut vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta ne ovat opettaneen ja vahvistaneet. Näin on kaikkien unelmien ja haaveiden kohdalla. Ja sitten kun tuo unelma realisoituu, käy toteen ja täyttyy, se hetki on ainutlaatuinen.

Olo on etuoikeutettu, nöyrä ja kiitollinen. Kiitos Iivo!

Mikko

Tykkää ja jaa: